<3 <3 Jaripekka Saario ja lain kovat kourat <3 <3

Alkukesästä olin viettämässä iltaa Autonomisessa Kulttuurikeskuksessa, Turun Jokikadulla. Koska Tilalaitoksen edustajat olivat tuolloin tehneet virka-apupyynnön poliisille, talolla oltiin jatkuvassa valmiustilassa; poliisivoimien odotettiin saapuvan hetkenä minä hyvänsä häätämään ihmisiä rakennuksesta. Siksi reagoimme tuona iltana poliisien kolkutukseen ulko-ovella kuten olimme etukäteen suunnitelleetkin, eli vetäytymällä talon ylimpään kerrokseen ja lukittautumalla sinne, aikeenamme tehdä passiivista vastarintaa. Emme arvanneet poliisien tulleen tällä kertaa vain etsimään rakennuksen lähistöllä tapahtuneeseen rikokseen syyllistyneitä henkilöitä. Ei ole kovinkaan yllättävää, että tehtävään joutuneita konstaapeleita tilanne sapetti, sillä he saivat purkaa jokusen esteen, ennen kuin tavoittivat meidät yläkerrasta. Poliisin virassa toimivilta henkilöiltä olisi kuitenkin toivottavaa edellyttää kykyä hallita kiukkunsa virantoimituksen aikana edes sen verran, että työ tulisi hoidettua lainmukaisella tavalla. Näin ei todellakaan tapahtunut tuona yönä.

Siitä mitä todella tapahtui kirjoitin heti putkasta päästyäni valituksen oikeuskanslerille, sillä se on ainoa viralisesti hyväksytty tapa vaatia oikeutta poliisin käytettyä valtaansa väärin. Sain äskettäin vastauksen valitukseeni: hylätty. Kaikki paikalla olleet konstaapelit ovat yksimielisiä siitä, että muistan tapahtumien kulun väärin. He puolustavat syyttämääni virkaveljeään, Jaripekka Saariota, ja heidän todistuksensahan tietenkin riittää, sillä olihan heitä paikallakin enemmän, kuin minun puolestani puhuvia siivilitodistajia. Voin viedä asian eteenpäin ja jatkaa valittamista byrokratian keinoin, ja aion niin tehdäkin, joskaan en enää jaksa uskoa mahdollisuuteeni saada tapahtuneesta hyvitystä tai - mikä tärkeämpää - saada yllämainittua edesvastuuseen.

Muistan joskus lukeneeni, että muinoin Britteinsaaria asuttaneilla kelteillä oli kiehtova tapa vaatia väärintekijää astumaan esiin ja vastaamaan häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin. Vääryydestä kärsivä osapuoli istui väärintekijän pihalla, koko kyläyhteisön nähden, nälkälakossa, kunnes syytetty tuli ulos ja vastasi ihmisten nähden häneen kohdistuviin väitteisiin. Ehkä vielä tulen hilaamaan perseeni Jaripekka Saarion takapihalle, ja toimimaan kunnon keltin tavoin, mutta näin alkuun internet saa toimia tapauksessani yhteisenä pihamaanamme. Istun kuvainnollisesti tässä, kunnes Saario vastaa syytökseeni. En hyväksy asian jähmettymistä paperille ja tapauksen hautautumista ties kuinka monen muun vastaavan valituksen kekoon.

Se, mitä minun kokemukseni mukaan tuona iltana Jokikadulla tapahtui on kuvattu alla. Vannon kunniani kautta, että tämä on totta. Myös kaksi kanssani paikalla ollutta ystävääni voinevat tarvittaessa todistaa kertomuksen todeksi. Toivon, että lukija ymmärtää myös sen, ettei minun olisi mitään järkeä tällaista sepittää omasta päästäni; en valita huvikseni tai hyödykseni, vaan saadakseni poliisien yhdessä vaikeneman totuuden julki.

Poliisien työnnettyä auki oven, jonka takana olimme, meille ilmoitettiin että meidät otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Syytä ei tässäkään vaiheessa vielä tehty selväksi, joten olin yhä luulossa, että kyseessä oli odottamamme häätötoimenpide. Vastasin Jaripekka Saarion esittämään käskyyn kävellä portaat alas ilmoittamalla hänelle, että en poistuisi rakennuksesta omin jaloin. Tähän Jaripekka vastasi lyömällä minua ensin navakasti alakämmenellä (ei nyrkillä, ei avokämmenellä, vaan nyrkin "sisäpuolella") kasvoihin ja sitten heittämällä minut hiuksistani kiinnipitäen lattialle, keskelle kaikenlaista terävää romua. Jaripekka astui eteeni, kohotti kätensä uuteen iskuun ja kysyi sitten: "Haluatko lisää vai käveletkö?"

Jälkeenpäin olen todennut, että minun olisi tietenkin pitänyt pysyä maassa aloillani ja antaa hänen mukiloida minua, kunnes minulla olisi ollut jotain lääkärille näytettävää. Häkeltyneenä kuitenkin nousin ja lähdin kävelemään Jaripekan ja toisen poliisimiehen saattamana alas portaita. Kysyin sekä Jaripekalta itseltään, että toiseltakin poliisilta Jaripekan nimeä useaan kertaan matkalla maijaan. He kieltäytyivät sitä kertomasta, sanoen että kysymyksiini vastattaisiin myöhemmin. Arvasin, etten tulisi koskaan hänen nimeään kuulemaan, ja kun vielä poliisilaitoksella jouduin olemaan tekemisissä tuon luotaantyöntävän sadistin kanssa, jatkoin nimen tivaamista, nyt monen muun laitoksella työssä olleen poliisin kuullen. Edelleen hän kieltäytyi kertomasta, mutta kertoi sen sijaan operaatiosta vastanneen ylemmän poliisivirkailijan nimen.

Vasta oikeuskanslerin vastauksesta mielessäni hirviöksi turvonnut Jaripekka sai nimen. Kaikkien läsnäolleiden poliisien mukaan nimi sanottiin minulle heti sitä kysyttyäni. Minua ei heidän kertomansa mukaan myöskään vähääkään pahoinpidelty eikä uhkailtu. Lisäksi meille tehtiin kuulemma aivan selväksi kiinnioton yhteydessä, mistä meitä syytettiin.

Bollocks!