Wednesday, September 03, 2008
Tuesday, September 02, 2008
Wednesday, August 20, 2008
<3 <3 Jaripekka Saario ja lain kovat kourat <3 <3
Alkukesästä olin viettämässä iltaa Autonomisessa Kulttuurikeskuksessa, Turun Jokikadulla. Koska Tilalaitoksen edustajat olivat tuolloin tehneet virka-apupyynnön poliisille, talolla oltiin jatkuvassa valmiustilassa; poliisivoimien odotettiin saapuvan hetkenä minä hyvänsä häätämään ihmisiä rakennuksesta. Siksi reagoimme tuona iltana poliisien kolkutukseen ulko-ovella kuten olimme etukäteen suunnitelleetkin, eli vetäytymällä talon ylimpään kerrokseen ja lukittautumalla sinne, aikeenamme tehdä passiivista vastarintaa. Emme arvanneet poliisien tulleen tällä kertaa vain etsimään rakennuksen lähistöllä tapahtuneeseen rikokseen syyllistyneitä henkilöitä. Ei ole kovinkaan yllättävää, että tehtävään joutuneita konstaapeleita tilanne sapetti, sillä he saivat purkaa jokusen esteen, ennen kuin tavoittivat meidät yläkerrasta. Poliisin virassa toimivilta henkilöiltä olisi kuitenkin toivottavaa edellyttää kykyä hallita kiukkunsa virantoimituksen aikana edes sen verran, että työ tulisi hoidettua lainmukaisella tavalla. Näin ei todellakaan tapahtunut tuona yönä.
Siitä mitä todella tapahtui kirjoitin heti putkasta päästyäni valituksen oikeuskanslerille, sillä se on ainoa viralisesti hyväksytty tapa vaatia oikeutta poliisin käytettyä valtaansa väärin. Sain äskettäin vastauksen valitukseeni: hylätty. Kaikki paikalla olleet konstaapelit ovat yksimielisiä siitä, että muistan tapahtumien kulun väärin. He puolustavat syyttämääni virkaveljeään, Jaripekka Saariota, ja heidän todistuksensahan tietenkin riittää, sillä olihan heitä paikallakin enemmän, kuin minun puolestani puhuvia siivilitodistajia. Voin viedä asian eteenpäin ja jatkaa valittamista byrokratian keinoin, ja aion niin tehdäkin, joskaan en enää jaksa uskoa mahdollisuuteeni saada tapahtuneesta hyvitystä tai - mikä tärkeämpää - saada yllämainittua edesvastuuseen.
Muistan joskus lukeneeni, että muinoin Britteinsaaria asuttaneilla kelteillä oli kiehtova tapa vaatia väärintekijää astumaan esiin ja vastaamaan häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin. Vääryydestä kärsivä osapuoli istui väärintekijän pihalla, koko kyläyhteisön nähden, nälkälakossa, kunnes syytetty tuli ulos ja vastasi ihmisten nähden häneen kohdistuviin väitteisiin. Ehkä vielä tulen hilaamaan perseeni Jaripekka Saarion takapihalle, ja toimimaan kunnon keltin tavoin, mutta näin alkuun internet saa toimia tapauksessani yhteisenä pihamaanamme. Istun kuvainnollisesti tässä, kunnes Saario vastaa syytökseeni. En hyväksy asian jähmettymistä paperille ja tapauksen hautautumista ties kuinka monen muun vastaavan valituksen kekoon.
Se, mitä minun kokemukseni mukaan tuona iltana Jokikadulla tapahtui on kuvattu alla. Vannon kunniani kautta, että tämä on totta. Myös kaksi kanssani paikalla ollutta ystävääni voinevat tarvittaessa todistaa kertomuksen todeksi. Toivon, että lukija ymmärtää myös sen, ettei minun olisi mitään järkeä tällaista sepittää omasta päästäni; en valita huvikseni tai hyödykseni, vaan saadakseni poliisien yhdessä vaikeneman totuuden julki.
Poliisien työnnettyä auki oven, jonka takana olimme, meille ilmoitettiin että meidät otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Syytä ei tässäkään vaiheessa vielä tehty selväksi, joten olin yhä luulossa, että kyseessä oli odottamamme häätötoimenpide. Vastasin Jaripekka Saarion esittämään käskyyn kävellä portaat alas ilmoittamalla hänelle, että en poistuisi rakennuksesta omin jaloin. Tähän Jaripekka vastasi lyömällä minua ensin navakasti alakämmenellä (ei nyrkillä, ei avokämmenellä, vaan nyrkin "sisäpuolella") kasvoihin ja sitten heittämällä minut hiuksistani kiinnipitäen lattialle, keskelle kaikenlaista terävää romua. Jaripekka astui eteeni, kohotti kätensä uuteen iskuun ja kysyi sitten: "Haluatko lisää vai käveletkö?"
Jälkeenpäin olen todennut, että minun olisi tietenkin pitänyt pysyä maassa aloillani ja antaa hänen mukiloida minua, kunnes minulla olisi ollut jotain lääkärille näytettävää. Häkeltyneenä kuitenkin nousin ja lähdin kävelemään Jaripekan ja toisen poliisimiehen saattamana alas portaita. Kysyin sekä Jaripekalta itseltään, että toiseltakin poliisilta Jaripekan nimeä useaan kertaan matkalla maijaan. He kieltäytyivät sitä kertomasta, sanoen että kysymyksiini vastattaisiin myöhemmin. Arvasin, etten tulisi koskaan hänen nimeään kuulemaan, ja kun vielä poliisilaitoksella jouduin olemaan tekemisissä tuon luotaantyöntävän sadistin kanssa, jatkoin nimen tivaamista, nyt monen muun laitoksella työssä olleen poliisin kuullen. Edelleen hän kieltäytyi kertomasta, mutta kertoi sen sijaan operaatiosta vastanneen ylemmän poliisivirkailijan nimen.
Vasta oikeuskanslerin vastauksesta mielessäni hirviöksi turvonnut Jaripekka sai nimen. Kaikkien läsnäolleiden poliisien mukaan nimi sanottiin minulle heti sitä kysyttyäni. Minua ei heidän kertomansa mukaan myöskään vähääkään pahoinpidelty eikä uhkailtu. Lisäksi meille tehtiin kuulemma aivan selväksi kiinnioton yhteydessä, mistä meitä syytettiin.
Bollocks!
Siitä mitä todella tapahtui kirjoitin heti putkasta päästyäni valituksen oikeuskanslerille, sillä se on ainoa viralisesti hyväksytty tapa vaatia oikeutta poliisin käytettyä valtaansa väärin. Sain äskettäin vastauksen valitukseeni: hylätty. Kaikki paikalla olleet konstaapelit ovat yksimielisiä siitä, että muistan tapahtumien kulun väärin. He puolustavat syyttämääni virkaveljeään, Jaripekka Saariota, ja heidän todistuksensahan tietenkin riittää, sillä olihan heitä paikallakin enemmän, kuin minun puolestani puhuvia siivilitodistajia. Voin viedä asian eteenpäin ja jatkaa valittamista byrokratian keinoin, ja aion niin tehdäkin, joskaan en enää jaksa uskoa mahdollisuuteeni saada tapahtuneesta hyvitystä tai - mikä tärkeämpää - saada yllämainittua edesvastuuseen.
Muistan joskus lukeneeni, että muinoin Britteinsaaria asuttaneilla kelteillä oli kiehtova tapa vaatia väärintekijää astumaan esiin ja vastaamaan häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin. Vääryydestä kärsivä osapuoli istui väärintekijän pihalla, koko kyläyhteisön nähden, nälkälakossa, kunnes syytetty tuli ulos ja vastasi ihmisten nähden häneen kohdistuviin väitteisiin. Ehkä vielä tulen hilaamaan perseeni Jaripekka Saarion takapihalle, ja toimimaan kunnon keltin tavoin, mutta näin alkuun internet saa toimia tapauksessani yhteisenä pihamaanamme. Istun kuvainnollisesti tässä, kunnes Saario vastaa syytökseeni. En hyväksy asian jähmettymistä paperille ja tapauksen hautautumista ties kuinka monen muun vastaavan valituksen kekoon.
Se, mitä minun kokemukseni mukaan tuona iltana Jokikadulla tapahtui on kuvattu alla. Vannon kunniani kautta, että tämä on totta. Myös kaksi kanssani paikalla ollutta ystävääni voinevat tarvittaessa todistaa kertomuksen todeksi. Toivon, että lukija ymmärtää myös sen, ettei minun olisi mitään järkeä tällaista sepittää omasta päästäni; en valita huvikseni tai hyödykseni, vaan saadakseni poliisien yhdessä vaikeneman totuuden julki.
Poliisien työnnettyä auki oven, jonka takana olimme, meille ilmoitettiin että meidät otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Syytä ei tässäkään vaiheessa vielä tehty selväksi, joten olin yhä luulossa, että kyseessä oli odottamamme häätötoimenpide. Vastasin Jaripekka Saarion esittämään käskyyn kävellä portaat alas ilmoittamalla hänelle, että en poistuisi rakennuksesta omin jaloin. Tähän Jaripekka vastasi lyömällä minua ensin navakasti alakämmenellä (ei nyrkillä, ei avokämmenellä, vaan nyrkin "sisäpuolella") kasvoihin ja sitten heittämällä minut hiuksistani kiinnipitäen lattialle, keskelle kaikenlaista terävää romua. Jaripekka astui eteeni, kohotti kätensä uuteen iskuun ja kysyi sitten: "Haluatko lisää vai käveletkö?"
Jälkeenpäin olen todennut, että minun olisi tietenkin pitänyt pysyä maassa aloillani ja antaa hänen mukiloida minua, kunnes minulla olisi ollut jotain lääkärille näytettävää. Häkeltyneenä kuitenkin nousin ja lähdin kävelemään Jaripekan ja toisen poliisimiehen saattamana alas portaita. Kysyin sekä Jaripekalta itseltään, että toiseltakin poliisilta Jaripekan nimeä useaan kertaan matkalla maijaan. He kieltäytyivät sitä kertomasta, sanoen että kysymyksiini vastattaisiin myöhemmin. Arvasin, etten tulisi koskaan hänen nimeään kuulemaan, ja kun vielä poliisilaitoksella jouduin olemaan tekemisissä tuon luotaantyöntävän sadistin kanssa, jatkoin nimen tivaamista, nyt monen muun laitoksella työssä olleen poliisin kuullen. Edelleen hän kieltäytyi kertomasta, mutta kertoi sen sijaan operaatiosta vastanneen ylemmän poliisivirkailijan nimen.
Vasta oikeuskanslerin vastauksesta mielessäni hirviöksi turvonnut Jaripekka sai nimen. Kaikkien läsnäolleiden poliisien mukaan nimi sanottiin minulle heti sitä kysyttyäni. Minua ei heidän kertomansa mukaan myöskään vähääkään pahoinpidelty eikä uhkailtu. Lisäksi meille tehtiin kuulemma aivan selväksi kiinnioton yhteydessä, mistä meitä syytettiin.
Bollocks!
Tuesday, April 22, 2008
Thursday, April 03, 2008
Mitä on alakulttuuri? Mihin Alakulttuuripääkaupunki-hanke pyrkii?
Viime päivinä, osallistuttuani Alakulttuuripääkaupunki-hankkeen toimintaan, on melko luonnollisesti esiin noussut kysymys siitä, mitä alakulttuuri oikeastaan on. Tässä aiheesta kirjoitelma. Kommentoikaapa!
-
Wikipedian mukaan alakulttuuri on: "...joukko ihmisiä, joilla on tunnusomaisia piirteitä, tapoja ja aatteita jotka erottavat heidät muista laajemman yhteisön tai makrokulttuurin jäsenistä. Makrokulttuuri voi olla esimerkiksi valtio tai kaupunki. Heitä yhdistää usein jokin yksittäinen tietty asia, kuten musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde. Alakulttuuri on kulttuurin sisällä oleva kulttuuri."
Mutta kuka sitten edustaa ainoastaan makrokulttuuria? Tai pikemminkin: kuka muka ei edusta jotakin alakulttuuria? Kokeeko joku todella ilmentävänsä kaikinpuolin yhdenmukaista ajattelun ja olemisen tapaa; kulttuuria jonka piirteet, tavat ja aatteet eivät erota häntä muista valtionsa tai kaupunkinsa jäsenistä? Tietysti on olemassa heitäkin, jotka tekevät kaiken elämässään sen mukaan, miten he olettavat "aina ennenkin tehdyn", ja valitsevat muutkin piirteensä vain sitä silmälläpitäen, etteivät he erottuisi keskimääräisestä kansasta. Sellainen ihminen lienee oletuksellisesti samaa mieltä kaikesta muiden kanssa, ja jotta tuo harha pysyisi ehjänä on hänen varottava tarkistamasta, mitä mieltä hän itse tai muut ovatkaan, eli kaihdettava kaikkea vähänkään merkitykellistä kommunikaatiota. Mutta tällaisia ihmisiä luulisi olevan harvassa. Silti mielikuva ns. "harmaan massan" ylivoimaisen tukahduttavasta olemassaolosta on voimakas.
Vähimmillään alakulttuuripääkaupunkihanke pyrkii havahduttamaan ihmisiä tästä harmauden harhasta, kannustamaan ympäröivän kulttuurin kirjavuuden tiedostamiseen, sekä sen esilletuomiseen, että me kaikki olemme jonkin värisiä.
Mutta sen lisäksi, että hanke pyrkii edistämään kaikkien keskenään toimeentulevien alakulttuurien kirjavaa kukoistusta ja niiden vuoropuhelua, monet meistä kokevat kuuluvansa vielä johonkin meitä yhteen liittävään alakulttuuriin. Mikä se sitten on? Mitä on se "musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde", joka meitä yhdistää?
Tohdin ehdottaa että ainakin yksi vastaus on: Kiinnostus vapaata kulttuuria kohtaan.
Vapaata kulttuuria?!?
Vapaata mistä?
- Vapaata kaikesta hierarkiasta, eli yhtä lailla kaikista taloudelliseen, poliittiseen, sosiaaliseen, yhteiskunnalliseen, uskonnolliseen, rodulliseen, sukupuoliseen tai minkäänlaisen tittelin suomaan asemaan perustuvan vallan sanelemista ehdoista. Meitä yhdistää kiinnostus nokkimisjärjestyksistä ja kyykyttämisen pyramideista vapaaseen kulttuuriin!
Vapaata mihin?
- Vapaata leviämään ja kehittymään pidäkkeettömästi, ilman omistajuuden kahleita. Kulttuurievoluutio tarvitsee rajoittamattoman leikkikentän voidakseen versoa juuri sellaisia ilmiöitä, ja mutatoitua juuri sellaisiin muotoihin (meemeihin), joita kulloinkin tarvitsemme. Kaikki ajatuksemme ovat lainatavaraa. Julistamalla jonkun lävitseen kulkeneen (teokseksi muotoutuneen) idean omakseen ihmiset aiheuttavat tukkeita kollektiiviseen ajatusvirtaan. Emme toki yritä kitkeä pois kaikkea rahan kiilto silmissä tehtyä, omistusoikeuksia varjelevaa kulttuuria, mutta koetamme kehittää sen rinnalla riehakkaammin kirmaavaa kesyttämätöntä luomistyön tapaa, jossa kaikki aiemmin tehty on vapaasti varastettavissa ja lainattavissa, jossa jokaista ajatusta saa jatkaa kuka tahansa, ja jossa jokaiseen keskusteluun saa vapaasti osallistua. Kannatamme ajatusta siitä, että tekijöidensä valmiiksikin julistamat työt sisältävät keskeneräisiä elementtejä, joiden jatkaminen on aivan sallittua. Meitä yhdistää kiinnostus yhdessä luotuun, aloilleen naulitsemattomaan kulttuuriin!
Siispä... Ovatko omat rakennuspalikkasi lopussa? Tule ja ota keostamme. Onko sinulla enemmän, kuin jaksat yksin kantaa? Autamme, jos sallit.
Seuraava alakulttuuritekijöiden fyysinen manifestaatio johon ko. hankkeemme osallistuu on Vapaan Kulttuurin Festivaali (autonomisten tilojen puolesta), Turussa 11-13.4
Tervetuloa, vapaa pääsy, ja luvassa paljon upeaa ohjelmaa!
Lisää Alakulttuuripääkaupunkihankkeesta: http://turku2011.info
Vapaan Kulttuurin Festivaalista: http://www.facebook.com/event.php?eid=23648674984&ref=mf
-
Wikipedian mukaan alakulttuuri on: "...joukko ihmisiä, joilla on tunnusomaisia piirteitä, tapoja ja aatteita jotka erottavat heidät muista laajemman yhteisön tai makrokulttuurin jäsenistä. Makrokulttuuri voi olla esimerkiksi valtio tai kaupunki. Heitä yhdistää usein jokin yksittäinen tietty asia, kuten musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde. Alakulttuuri on kulttuurin sisällä oleva kulttuuri."
Mutta kuka sitten edustaa ainoastaan makrokulttuuria? Tai pikemminkin: kuka muka ei edusta jotakin alakulttuuria? Kokeeko joku todella ilmentävänsä kaikinpuolin yhdenmukaista ajattelun ja olemisen tapaa; kulttuuria jonka piirteet, tavat ja aatteet eivät erota häntä muista valtionsa tai kaupunkinsa jäsenistä? Tietysti on olemassa heitäkin, jotka tekevät kaiken elämässään sen mukaan, miten he olettavat "aina ennenkin tehdyn", ja valitsevat muutkin piirteensä vain sitä silmälläpitäen, etteivät he erottuisi keskimääräisestä kansasta. Sellainen ihminen lienee oletuksellisesti samaa mieltä kaikesta muiden kanssa, ja jotta tuo harha pysyisi ehjänä on hänen varottava tarkistamasta, mitä mieltä hän itse tai muut ovatkaan, eli kaihdettava kaikkea vähänkään merkitykellistä kommunikaatiota. Mutta tällaisia ihmisiä luulisi olevan harvassa. Silti mielikuva ns. "harmaan massan" ylivoimaisen tukahduttavasta olemassaolosta on voimakas.
Vähimmillään alakulttuuripääkaupunkihanke pyrkii havahduttamaan ihmisiä tästä harmauden harhasta, kannustamaan ympäröivän kulttuurin kirjavuuden tiedostamiseen, sekä sen esilletuomiseen, että me kaikki olemme jonkin värisiä.
Mutta sen lisäksi, että hanke pyrkii edistämään kaikkien keskenään toimeentulevien alakulttuurien kirjavaa kukoistusta ja niiden vuoropuhelua, monet meistä kokevat kuuluvansa vielä johonkin meitä yhteen liittävään alakulttuuriin. Mikä se sitten on? Mitä on se "musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde", joka meitä yhdistää?
Tohdin ehdottaa että ainakin yksi vastaus on: Kiinnostus vapaata kulttuuria kohtaan.
Vapaata kulttuuria?!?
Vapaata mistä?
- Vapaata kaikesta hierarkiasta, eli yhtä lailla kaikista taloudelliseen, poliittiseen, sosiaaliseen, yhteiskunnalliseen, uskonnolliseen, rodulliseen, sukupuoliseen tai minkäänlaisen tittelin suomaan asemaan perustuvan vallan sanelemista ehdoista. Meitä yhdistää kiinnostus nokkimisjärjestyksistä ja kyykyttämisen pyramideista vapaaseen kulttuuriin!
Vapaata mihin?
- Vapaata leviämään ja kehittymään pidäkkeettömästi, ilman omistajuuden kahleita. Kulttuurievoluutio tarvitsee rajoittamattoman leikkikentän voidakseen versoa juuri sellaisia ilmiöitä, ja mutatoitua juuri sellaisiin muotoihin (meemeihin), joita kulloinkin tarvitsemme. Kaikki ajatuksemme ovat lainatavaraa. Julistamalla jonkun lävitseen kulkeneen (teokseksi muotoutuneen) idean omakseen ihmiset aiheuttavat tukkeita kollektiiviseen ajatusvirtaan. Emme toki yritä kitkeä pois kaikkea rahan kiilto silmissä tehtyä, omistusoikeuksia varjelevaa kulttuuria, mutta koetamme kehittää sen rinnalla riehakkaammin kirmaavaa kesyttämätöntä luomistyön tapaa, jossa kaikki aiemmin tehty on vapaasti varastettavissa ja lainattavissa, jossa jokaista ajatusta saa jatkaa kuka tahansa, ja jossa jokaiseen keskusteluun saa vapaasti osallistua. Kannatamme ajatusta siitä, että tekijöidensä valmiiksikin julistamat työt sisältävät keskeneräisiä elementtejä, joiden jatkaminen on aivan sallittua. Meitä yhdistää kiinnostus yhdessä luotuun, aloilleen naulitsemattomaan kulttuuriin!
Siispä... Ovatko omat rakennuspalikkasi lopussa? Tule ja ota keostamme. Onko sinulla enemmän, kuin jaksat yksin kantaa? Autamme, jos sallit.
Seuraava alakulttuuritekijöiden fyysinen manifestaatio johon ko. hankkeemme osallistuu on Vapaan Kulttuurin Festivaali (autonomisten tilojen puolesta), Turussa 11-13.4
Tervetuloa, vapaa pääsy, ja luvassa paljon upeaa ohjelmaa!
Lisää Alakulttuuripääkaupunkihankkeesta: http://turku2011.info
Vapaan Kulttuurin Festivaalista: http://www.facebook.com/event.php?eid=23648674984&ref=mf
Tuesday, March 25, 2008
Sinäkin olet anarkisti, myönnä pois!
Likipitäen aina kun joku nostaa puheenaiheeksi anarkian - tai sitä peräänkuuluttavan anarkismin - useimmat ihmiset reagoivat hyvinkin väkevin tuntein, ollen täysillä sen puolesta tai sitä vastaan. Siitä huolimatta melko harvalla tuntuu olevan selkeää käsitystä siitä, mitä anarkia tarkkaanottaen oikeastaan edes on. Koen aiheelliseksi omalta osaltani hieman valistaa teitä, rakkaat lukijat, aiheesta.
Yhtenään saa kuulla anarkiaa vastaan esitettävän toteamuksia kuten: "Pitäähän jotkut rajat olla!" Eikä sikäli ihme, että tietosanakirjoihinkin on vielä viime vuosikymmenten saatossa painettu ääliömäisyyksiä anarkian määritelmän kohdalle, kuten "kaaos, epäjärjestys ja sekasorto." Anarkia ei kuitenkaan merkitse "rajojen" puutetta, mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, sen enempää kuin kaaosta, epäjärjestystä tai sekasortoakaan. Henkilö joka luulee näin olevan, sekoittaa anarkian anomiaan. Termi "anomia" tulee kreikan kielen kieltävästä etuliitteestä "a" ja sanasta "nomos", eli laki. Sanan voi kääntää myös normittomuudeksi. Näin meille opettaa wikipedia, ja siitä suurkiitos. Anomisessa tilassa ei voida päästä mistään yhteisymmärrykseen, sillä edes siitä mitä sanat kullekin milläkin hetkellä tarkoittavat ei voida olla varmoja. Anomismia ei wikipediakaan kuitenkaan tunne, ja olisinkin hämmästynyt jos tuntisi, sillä anomian tietentahtoinen edistäminen olisi kuin olisikin järjetöntä. (Huom: sana "järjestys" on sanan "järki" johdannainen...)
Kaikkihan meistä tietävät että ympyrän sisään piirretty a-kirjain on anarkistien (ja kaikkien uhmaikäistenkin) suosima symboli. Vaan harva hoksaa että se ympyräkin on alunperin tarkoitettu kirjaimeksi. Se on O, niinkuin order. "Anarchy = order" on tuon symbolin sisältämä väite.
Anarkia ei siis kiellä sääntöjä, vaan "arkian" - eli johtajuuden ja hallitsijat, hierarkian, patriarkaatin, ja kaikenlaisen ihmisten toisiaan kohtaan toteuttaman mielivaltaisen alistamisen ja kyykyttämisen. Anarkiassa jokainen yksilö on yhtä lailla oikeutettu osallistumaan sääntöjen luomiseen ja niiden valvontaan. Eikä pelkästään oikeutettu, vaan velvoitettukin - joskin on kyseenalaista puhua "velvollisuudesta osallistua politiikkaan" silloin kun kaikki yksilön toiminta tai toimimatta jättäminen nähdään poliittisena, kuten anarkiassa.
Tahtoisin edistää ihmisten ymmärryksen laajenemista siihen suuntaan, että hoksaisimme kaikki elävämme monissa kerroksittaisissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kaiken aikaa. Unohdettaan nyt (edes) hetkeksi se edustuksellisen demokratian kalvama kansallisvaltiomme, ja yritetään nähdä ympärillämme muitakin systeemejä, joiden osasia olemme.
Jos hyväksyn esim. sellaisen ajatuksen, että ystävyyssuhteet ovat ikäänkuin sosiaalista pääomaa - halusinpa sitä tai en - ja huomaan meneväni perjantai-iltana kaltaisteni suosimaan baariin siinä toivossa, että löydän sieltä enemmän uusia mahdollisia ystäviä kuin löytäisin yksin kotoani tai kadulta, enkö silloin toteutakin kapitalismia - pääoman keskittymistä yhteen kapitaaliin, "rahan tulemista rahan luo"?
Ja jos sinä puolestasi huomaat vaikkapa ärsyyntyväsi siitä, että yrittäessäsi rentoutua suosikkiravintolassasi viinilasin ja hyvän seuran ääressä joku pöytäseurueesta yrittää hallita käymäänne keskustelua, vaikka mieluummin seuraisit sen vapaana polveilevaa kulkua, ja sitten toimit jotenkin hänet vaientaaksesi - silloinhan sinä olet anarkisti, pyrkiessäsi luomaan johtajattoman tilan, ainakin hetken verran. Tarkoittaako se siis, että sinun pitäisi heti tarttua polttopulloon - sillä eivätkös anarkistit toimi juuri niin?
Yhtenään saa kuulla anarkiaa vastaan esitettävän toteamuksia kuten: "Pitäähän jotkut rajat olla!" Eikä sikäli ihme, että tietosanakirjoihinkin on vielä viime vuosikymmenten saatossa painettu ääliömäisyyksiä anarkian määritelmän kohdalle, kuten "kaaos, epäjärjestys ja sekasorto." Anarkia ei kuitenkaan merkitse "rajojen" puutetta, mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, sen enempää kuin kaaosta, epäjärjestystä tai sekasortoakaan. Henkilö joka luulee näin olevan, sekoittaa anarkian anomiaan. Termi "anomia" tulee kreikan kielen kieltävästä etuliitteestä "a" ja sanasta "nomos", eli laki. Sanan voi kääntää myös normittomuudeksi. Näin meille opettaa wikipedia, ja siitä suurkiitos. Anomisessa tilassa ei voida päästä mistään yhteisymmärrykseen, sillä edes siitä mitä sanat kullekin milläkin hetkellä tarkoittavat ei voida olla varmoja. Anomismia ei wikipediakaan kuitenkaan tunne, ja olisinkin hämmästynyt jos tuntisi, sillä anomian tietentahtoinen edistäminen olisi kuin olisikin järjetöntä. (Huom: sana "järjestys" on sanan "järki" johdannainen...)
Kaikkihan meistä tietävät että ympyrän sisään piirretty a-kirjain on anarkistien (ja kaikkien uhmaikäistenkin) suosima symboli. Vaan harva hoksaa että se ympyräkin on alunperin tarkoitettu kirjaimeksi. Se on O, niinkuin order. "Anarchy = order" on tuon symbolin sisältämä väite.
Anarkia ei siis kiellä sääntöjä, vaan "arkian" - eli johtajuuden ja hallitsijat, hierarkian, patriarkaatin, ja kaikenlaisen ihmisten toisiaan kohtaan toteuttaman mielivaltaisen alistamisen ja kyykyttämisen. Anarkiassa jokainen yksilö on yhtä lailla oikeutettu osallistumaan sääntöjen luomiseen ja niiden valvontaan. Eikä pelkästään oikeutettu, vaan velvoitettukin - joskin on kyseenalaista puhua "velvollisuudesta osallistua politiikkaan" silloin kun kaikki yksilön toiminta tai toimimatta jättäminen nähdään poliittisena, kuten anarkiassa.
Tahtoisin edistää ihmisten ymmärryksen laajenemista siihen suuntaan, että hoksaisimme kaikki elävämme monissa kerroksittaisissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kaiken aikaa. Unohdettaan nyt (edes) hetkeksi se edustuksellisen demokratian kalvama kansallisvaltiomme, ja yritetään nähdä ympärillämme muitakin systeemejä, joiden osasia olemme.
Jos hyväksyn esim. sellaisen ajatuksen, että ystävyyssuhteet ovat ikäänkuin sosiaalista pääomaa - halusinpa sitä tai en - ja huomaan meneväni perjantai-iltana kaltaisteni suosimaan baariin siinä toivossa, että löydän sieltä enemmän uusia mahdollisia ystäviä kuin löytäisin yksin kotoani tai kadulta, enkö silloin toteutakin kapitalismia - pääoman keskittymistä yhteen kapitaaliin, "rahan tulemista rahan luo"?
Ja jos sinä puolestasi huomaat vaikkapa ärsyyntyväsi siitä, että yrittäessäsi rentoutua suosikkiravintolassasi viinilasin ja hyvän seuran ääressä joku pöytäseurueesta yrittää hallita käymäänne keskustelua, vaikka mieluummin seuraisit sen vapaana polveilevaa kulkua, ja sitten toimit jotenkin hänet vaientaaksesi - silloinhan sinä olet anarkisti, pyrkiessäsi luomaan johtajattoman tilan, ainakin hetken verran. Tarkoittaako se siis, että sinun pitäisi heti tarttua polttopulloon - sillä eivätkös anarkistit toimi juuri niin?
Friday, March 14, 2008
klassinen kitara ansaitsi klassisen kuvan
soitan kitaralla
rallati ralla
ei mul oo asiaa
ei mitään sanottavaa.
mut jos oisit täällä
niin tuntuis hyvältä
jos naukuisit tähän
edes ihan, ihan vähän.
ois mun patjalki tilaa...
niin, mä elämäs pilaan,
mut sä sanot ettei se oo mun syy,
ja että pilaantuessaan se kypsyy!
Subscribe to:
Posts (Atom)