Likipitäen aina kun joku nostaa puheenaiheeksi anarkian - tai sitä peräänkuuluttavan anarkismin - useimmat ihmiset reagoivat hyvinkin väkevin tuntein, ollen täysillä sen puolesta tai sitä vastaan. Siitä huolimatta melko harvalla tuntuu olevan selkeää käsitystä siitä, mitä anarkia tarkkaanottaen oikeastaan edes on. Koen aiheelliseksi omalta osaltani hieman valistaa teitä, rakkaat lukijat, aiheesta.
Yhtenään saa kuulla anarkiaa vastaan esitettävän toteamuksia kuten: "Pitäähän jotkut rajat olla!" Eikä sikäli ihme, että tietosanakirjoihinkin on vielä viime vuosikymmenten saatossa painettu ääliömäisyyksiä anarkian määritelmän kohdalle, kuten "kaaos, epäjärjestys ja sekasorto." Anarkia ei kuitenkaan merkitse "rajojen" puutetta, mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, sen enempää kuin kaaosta, epäjärjestystä tai sekasortoakaan. Henkilö joka luulee näin olevan, sekoittaa anarkian anomiaan. Termi "anomia" tulee kreikan kielen kieltävästä etuliitteestä "a" ja sanasta "nomos", eli laki. Sanan voi kääntää myös normittomuudeksi. Näin meille opettaa wikipedia, ja siitä suurkiitos. Anomisessa tilassa ei voida päästä mistään yhteisymmärrykseen, sillä edes siitä mitä sanat kullekin milläkin hetkellä tarkoittavat ei voida olla varmoja. Anomismia ei wikipediakaan kuitenkaan tunne, ja olisinkin hämmästynyt jos tuntisi, sillä anomian tietentahtoinen edistäminen olisi kuin olisikin järjetöntä. (Huom: sana "järjestys" on sanan "järki" johdannainen...)
Kaikkihan meistä tietävät että ympyrän sisään piirretty a-kirjain on anarkistien (ja kaikkien uhmaikäistenkin) suosima symboli. Vaan harva hoksaa että se ympyräkin on alunperin tarkoitettu kirjaimeksi. Se on O, niinkuin order. "Anarchy = order" on tuon symbolin sisältämä väite.
Anarkia ei siis kiellä sääntöjä, vaan "arkian" - eli johtajuuden ja hallitsijat, hierarkian, patriarkaatin, ja kaikenlaisen ihmisten toisiaan kohtaan toteuttaman mielivaltaisen alistamisen ja kyykyttämisen. Anarkiassa jokainen yksilö on yhtä lailla oikeutettu osallistumaan sääntöjen luomiseen ja niiden valvontaan. Eikä pelkästään oikeutettu, vaan velvoitettukin - joskin on kyseenalaista puhua "velvollisuudesta osallistua politiikkaan" silloin kun kaikki yksilön toiminta tai toimimatta jättäminen nähdään poliittisena, kuten anarkiassa.
Tahtoisin edistää ihmisten ymmärryksen laajenemista siihen suuntaan, että hoksaisimme kaikki elävämme monissa kerroksittaisissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kaiken aikaa. Unohdettaan nyt (edes) hetkeksi se edustuksellisen demokratian kalvama kansallisvaltiomme, ja yritetään nähdä ympärillämme muitakin systeemejä, joiden osasia olemme.
Jos hyväksyn esim. sellaisen ajatuksen, että ystävyyssuhteet ovat ikäänkuin sosiaalista pääomaa - halusinpa sitä tai en - ja huomaan meneväni perjantai-iltana kaltaisteni suosimaan baariin siinä toivossa, että löydän sieltä enemmän uusia mahdollisia ystäviä kuin löytäisin yksin kotoani tai kadulta, enkö silloin toteutakin kapitalismia - pääoman keskittymistä yhteen kapitaaliin, "rahan tulemista rahan luo"?
Ja jos sinä puolestasi huomaat vaikkapa ärsyyntyväsi siitä, että yrittäessäsi rentoutua suosikkiravintolassasi viinilasin ja hyvän seuran ääressä joku pöytäseurueesta yrittää hallita käymäänne keskustelua, vaikka mieluummin seuraisit sen vapaana polveilevaa kulkua, ja sitten toimit jotenkin hänet vaientaaksesi - silloinhan sinä olet anarkisti, pyrkiessäsi luomaan johtajattoman tilan, ainakin hetken verran. Tarkoittaako se siis, että sinun pitäisi heti tarttua polttopulloon - sillä eivätkös anarkistit toimi juuri niin?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment