Humuun peittyy maa

Istumme kirjastossa. Amsterdamin keskustassa. Tanaan koitetaan viela saada kyyti etelaan. Festivaalilta ei saatu. Siis Robodock festivaalilta. Olipa hyva jytina, taidetta asenteella. Oltiin siella vapaaehtoisina. Saatiin ruokaa ja suojaa ja juomaa ja toita ja taidetta ja jytinaa. Paimennettiin ihmisia pois tulta syoksevien koneiden ja ilmassa viuhuvien lentavien robottien terien tielta, tutustuttiin pintapuolisesti jos jonkinlaisiin tyyppeihin. Tanaan aamulla revin rannekkeen ja koitin pesta festivaalia paaltani, mutta se on pinttynyt, riena. Ulkona sataa eika peukun heilutus totta viekoon kiinnosta nyt. Pari hassua runoa on syntynyt. Mielikuva amsterdamista hamahakinverkkona yha voimakas. Niita vihulaisia on oikeastikin joka paikassa, ja niiden valtavat ja huolellisesti punotut verkot kimaltelevat kasteesta ransistyneiden kopperoiden ikkunoissa. Houkuttelevat huoletonta katsetta.
Keksittiin etta verkosta ei rapistella irti yrittamalla poispain, vaan kokenut sankarseikkailija keksii lopulta missa salaisuus piilee; verkon keskella on trampoliini (paikallisella slangilla tram), johon voi hypata. Jos hyvin kay, sininen lukki ei ole silla nimenomaisella saikeella, reitilla johon trampoliinista sinkoutuu, ja sen avulla paasee ihan kaupungin rajalle, josta voi sitten saada kyydin. Jep.
Kaipaamme aloillemme hetkeksi. Olisi perustettava pieni autonomia johonkin. Mutta se ei ole jarkevaa viela, on mentava etelammas, etelammas.

Tanka:

Festarikansa
sulaa teltan seinalle
varjoistaan yhteen.

Jatkaisimmeko siita
mihin hanen kanssaan jain?

Esiintymis- ja maalailutouhuun on tullut luottamusta. Hollantilaiset on vaan ihan kyttia sen suhteen mita saa ja mita ei saa tehda kadulla. Siis jotain perinteista instrumentta sopii soittaa, mutta mitaan liian "esiintyvaa" ei saa tehda. Kuppien kolistelu oli ilmeisesti sita, maalaamisesta kukaan ei ehtinyt meita syyttaa, ja silla teki paremmin rahaakin.

HENCE THATWARDS! - Diary of a dérive pt.1.

wikipedia about dérive:

In philosophy, a Dérive is a French concept meaning an aimless walk, probably through city streets, that follows the whim of the moment. It is sometimes translated as a drift.

French philosopher and Situationist Guy Debord used this idea to try and convince readers to revisit the way they looked at urban spaces. Rather than being prisoners to their daily route and routine, living in a complex city but treading the same path every day, he urged people to follow their emotions and to look at urban situations in a radical new way. This led to the notion that most of our cities were so thoroughly unpleasant because they were designed in a way that either ignored their emotional impact on people, or indeed tried to control people through their very design. The basic premise of the idea is for people to explore their environment ("psychogeography") without preconceptions, to understand their location, and therefore their existence.

------
14.9.2007

We left the cold north following an arrow in the sky, a flock of geese travelling.
The same night we saw the birds, Teemu saw on tv a children´s program in which some geese that moved to Paris. Hence thatwards! It´s our mission now to find geese in Paris and go feed them bread.

We arrived last night in Amsterdam, after one cheap flight to Bremen, Germany, one night in a tent somewhere by the road and three hitch-hiked rides. We´ll be happily lost here until it gets too cold again for us travelling birds.