hiljaiseloa puistoissa.

Barcelona.
Raha irtoaa helposti ihmisvirrasta junttikaduilla.
Tavallinen paiva alkaa puistosta tai pankin eteisesta. keitellaan kahvit, luetaan kirjoja tai kirjoitellaan juttuja. Jossain valissa kaydaan vahan takomassa kannuja, paistatellaan tyttojen hymyissa, tehdaan rahaa, ostetaan ruokaa, ja palataan leiriin. On tutustuttu vain pintapuolisesti joihinkin tyyppeihin. Yksi onneton tytto, naapurimme puistosta, kertoi olevansa raskaana ja poikaystavansa heitti hanet ulos. Pari punkkaria liittyi seuraamme joku ilta, ja juotiin sangriaa puistossa kuin laulussa ikaan. Ja minna tavattiin, kun se tuli lomailemaan. Mutta ei muuten ihmeempia.
Tanaan ajateltiin alkaa sosiaalikeskus-kierros. Niita on taalla yli 30. Tekemista riittaa.

Ja pian suunnataankin etelaan. Aiti vuokraa asunnon viikoksi Malagasta, 8.12 eteenpain. Sina, rakkahin lukija, olet kutsuttu, tulehan kaymaan!

...

Puisto peittyy lehtiin,
meista jaa enkelit.
Tule, viela ehtii
eran silmapelia.

...

He visto bastantes.
Ayudeme a sentir algo nuevo.

pahvikaupungissa

No-one dies in Cardboard City
Faces only fade away
Eat your pride and take their pity
Fight to live another day.
- skyclad
----------------------------------

Ollaan eletty kadulla viikon paivat, katetussa kaytavassa jossa on kauppoja ja joku museo. Siella asuu useampikin hobo, pahvilaatikoissaan. Ohikulkijoihin tottuu. Poliisi ajaa ohi valilla ja huikkaa buenas nochesit.

Eilen saatiin tarpeeksi rahaa kasaan katuesiintymisella etta paastiin pesulaan! Pesin itsenikin vessassa niin hyvin kuin taisin, aiheuttaen vain pienen tulvan.

Tavattiin yksi kiva tytto, joka opiskelee yliopistolla screenwriteriksi, ja joka haaveilee oman teatteriryhman perustamisesta. Olen mukana.

Lisaksi on tutustuttu itavaltalaiseen punkkariin Thomasiin, ja koiraansa Diegoon, seka koko joukkoon kadun vakea, joiden nimia en muista mutta jotka moikkaa ystavallisesti.

Vahan rakainen ja tukkoinen olotila. Ja kasia sarkee tolkkien takominen. Onneksi Suvi lainasi rahaa, voidaan kayda ostamassa Barriosta yrttilaaketta.

Alaka ole huolissasi aiti, puhelimen laturi on vain rikki, enka viitsi juuri nyt sijoittaa uuteen.

Valencia, Kekri Barrio del Carmenissa

Viimeiset paivat viilenevassa Benidormissa olivat pitkastyttavia. Toverimme Dean sai turpaan jattimaiselta skinheadilta ja lahti takaisin Jamaicalle, asumuksemme Hostal Fontanella suljettiin kaupungin tyomiesten toimesta, ja muutimme takaisin ensimmaiseksi valtaamaamme taloon, nyt ylakerran asuntoihin. Pari yota siella vietettyamme ovi potkittiin auki kesken unien ja kaksi venalaista miesta hyokkasi sisaan, huitoi meita taskulampuilla silmiin ja huusivat aikansa, kunnes lopulta rauhoittuivat ja lahtivat pois, todettuaan ettei meilla ole varaa, eika meista ole vaaraa. Painottivat kuitenkin sita kenen alueella oltiin. En tajunnut muuta kuin sanan "territorio".
Yritimme keskittya jokusen paivan kirjoittamiseen. Aloitettiinkin jotain, dramatisoidaan yhdessa kohtaamiamme ihmisia ja katsotaan syntyisiko niista tarinaa. Ehkapa syntyykin. Suunnittelin yhdesta huoneesta jo kirjoitushuonettakin.

Istun, asetun
sanoiksi aloilleni.
Kirjoitushuone.

Kunhan eivat potkisi,
sotkisi papereita.

...

Lopulta tuli se vahemman sateinen paiva jota oltiin odotettu, ja saatiin kyyti Valenciaan. Oltiinkin jo kuultu minne taalla kannattaa menna, ja suunnistettiin saman tien Barrio del Carmeniin; hippien, punkkareiden ja taiteilijoiden kaupunginosaan. Siella kysyttiin ihmisilta "Donde est muchos punks?" ja pian oltiinkin taas tohinan keskipisteessa, pehmeilla sohvilla, kovassa paikassa. Verkostoiduttiin tohinalla, vilauteltiin ihmisille lappua johon oltiin piirretty squat-merkki ja kysymysmerkki, ja sanottiin etta voidaan tehda toita, laittaa ruokaa ja siivota. Ystavalliset tyypit ajelutti meita yomyohalla viela paikkoihin joista yosija olisi voinut irrota, mutta ei loydetty sopivaa joten nukuttiin viime yo kadulla. Olkoon tana yona parempi onni.

Amsterdamista asti mukana kulkenut sailyketolkki on hajoamassa katusoittopaukutukseen. Lienee pakko ostaa uusi! Se on imagon kannalta tylsaa - ajan patina ja kolhut sopii hobo-lookkiin - mutta ehka uuden uutukaisen sailyketolkin kiilto ei sita aivan pilaa.

Onpa hyva mieli, etta paastiin liikkeelle. Kyna meinasi jaada jo jumiin kirjoitushuoneeseen. En muistanut etta se tarvitsee enemman tilaa ymparillensa tanssiakseen vapaasti.