käänne

Äiti ja Suvi kävivät. Vietettiin lepoviikko, joulu etukäteen.

Kosin suvia ja se suostui, lienee hullu.

Ennen matkaa sormus tuntui minusta aina pelkästään kahleelta, meille jo vieraiksi käyneiden perinteiden mukaiselta symbolilta. En halunnut sitä sormeeni koska sillä ei ollut minulle henkilökohtaista merkitystä, enkä osannut kokea sitä osaksi omaluomaani (itse valitsemaani) kulttuuriperimää. Minua ainoastaan harmitti se yhteisille, pureskelemattomille olettamuksille rakennettu käsitys sormuksen sanomasta. Sellaisiin nojaten näkee usein rakennettavan liittoja, ilman etta edes tarkistetaan mita tulikaan sovittua olemalla sovinnainen.

Oltuamme toisistamme melko lailla irti huhtikuusta lähtien, opeteltuamme nauttimaan yhtä lailla ja yhtä aikaa vapaasta pudotuksesta kuin toisesta saadusta turvan tunteestakin, saavutettuamme varmuuden omasta merkityksestämme toiselle ja sitä myöten rohkeuden luottaa toiseen, sekä käsiteltyämme yhdessä tarpeemme liittoon ja sen merkitys meille, kannan sormusta ylpeänä.

Mitä se sitten tarkoittaa? Päätöstä muljauttaa maailmaan yhteinen mukula ja jakaa elon arki keskenämme ainakin kunnes se on kypsä putoamaan. Ei nyt ihan heti, ei ehkä vielä vuosiin, mutta Tulevaisuudessa, jota aion palata rakentamaan Turkuun.

Teemu aikoo jäädä kai tänne.

Toissapäivänä, Suvin lähdettyä menimme illaksi sosiaalikeskukseen, josta mukaan tarttui hauska norjalainen heppu, seikkailija hänkin. Hänestä taisi tulla kämppis meille. Siltä ainakin näyttää vietettyämme eilisen sadepäivän kukin huoneessaan, vällyjen alla, kirjoja lukien ja kirjoittaen.
...

värikäs lintu
lentelee päin seiniä
keittiössämme

pitkä nokka kops eellä
suoria räps linjoja

...