Likipitäen aina kun joku nostaa puheenaiheeksi anarkian - tai sitä peräänkuuluttavan anarkismin - useimmat ihmiset reagoivat hyvinkin väkevin tuntein, ollen täysillä sen puolesta tai sitä vastaan. Siitä huolimatta melko harvalla tuntuu olevan selkeää käsitystä siitä, mitä anarkia tarkkaanottaen oikeastaan edes on. Koen aiheelliseksi omalta osaltani hieman valistaa teitä, rakkaat lukijat, aiheesta.
Yhtenään saa kuulla anarkiaa vastaan esitettävän toteamuksia kuten: "Pitäähän jotkut rajat olla!" Eikä sikäli ihme, että tietosanakirjoihinkin on vielä viime vuosikymmenten saatossa painettu ääliömäisyyksiä anarkian määritelmän kohdalle, kuten "kaaos, epäjärjestys ja sekasorto." Anarkia ei kuitenkaan merkitse "rajojen" puutetta, mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, sen enempää kuin kaaosta, epäjärjestystä tai sekasortoakaan. Henkilö joka luulee näin olevan, sekoittaa anarkian anomiaan. Termi "anomia" tulee kreikan kielen kieltävästä etuliitteestä "a" ja sanasta "nomos", eli laki. Sanan voi kääntää myös normittomuudeksi. Näin meille opettaa wikipedia, ja siitä suurkiitos. Anomisessa tilassa ei voida päästä mistään yhteisymmärrykseen, sillä edes siitä mitä sanat kullekin milläkin hetkellä tarkoittavat ei voida olla varmoja. Anomismia ei wikipediakaan kuitenkaan tunne, ja olisinkin hämmästynyt jos tuntisi, sillä anomian tietentahtoinen edistäminen olisi kuin olisikin järjetöntä. (Huom: sana "järjestys" on sanan "järki" johdannainen...)
Kaikkihan meistä tietävät että ympyrän sisään piirretty a-kirjain on anarkistien (ja kaikkien uhmaikäistenkin) suosima symboli. Vaan harva hoksaa että se ympyräkin on alunperin tarkoitettu kirjaimeksi. Se on O, niinkuin order. "Anarchy = order" on tuon symbolin sisältämä väite.
Anarkia ei siis kiellä sääntöjä, vaan "arkian" - eli johtajuuden ja hallitsijat, hierarkian, patriarkaatin, ja kaikenlaisen ihmisten toisiaan kohtaan toteuttaman mielivaltaisen alistamisen ja kyykyttämisen. Anarkiassa jokainen yksilö on yhtä lailla oikeutettu osallistumaan sääntöjen luomiseen ja niiden valvontaan. Eikä pelkästään oikeutettu, vaan velvoitettukin - joskin on kyseenalaista puhua "velvollisuudesta osallistua politiikkaan" silloin kun kaikki yksilön toiminta tai toimimatta jättäminen nähdään poliittisena, kuten anarkiassa.
Tahtoisin edistää ihmisten ymmärryksen laajenemista siihen suuntaan, että hoksaisimme kaikki elävämme monissa kerroksittaisissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kaiken aikaa. Unohdettaan nyt (edes) hetkeksi se edustuksellisen demokratian kalvama kansallisvaltiomme, ja yritetään nähdä ympärillämme muitakin systeemejä, joiden osasia olemme.
Jos hyväksyn esim. sellaisen ajatuksen, että ystävyyssuhteet ovat ikäänkuin sosiaalista pääomaa - halusinpa sitä tai en - ja huomaan meneväni perjantai-iltana kaltaisteni suosimaan baariin siinä toivossa, että löydän sieltä enemmän uusia mahdollisia ystäviä kuin löytäisin yksin kotoani tai kadulta, enkö silloin toteutakin kapitalismia - pääoman keskittymistä yhteen kapitaaliin, "rahan tulemista rahan luo"?
Ja jos sinä puolestasi huomaat vaikkapa ärsyyntyväsi siitä, että yrittäessäsi rentoutua suosikkiravintolassasi viinilasin ja hyvän seuran ääressä joku pöytäseurueesta yrittää hallita käymäänne keskustelua, vaikka mieluummin seuraisit sen vapaana polveilevaa kulkua, ja sitten toimit jotenkin hänet vaientaaksesi - silloinhan sinä olet anarkisti, pyrkiessäsi luomaan johtajattoman tilan, ainakin hetken verran. Tarkoittaako se siis, että sinun pitäisi heti tarttua polttopulloon - sillä eivätkös anarkistit toimi juuri niin?
Tuesday, March 25, 2008
Friday, March 14, 2008
klassinen kitara ansaitsi klassisen kuvan
soitan kitaralla
rallati ralla
ei mul oo asiaa
ei mitään sanottavaa.
mut jos oisit täällä
niin tuntuis hyvältä
jos naukuisit tähän
edes ihan, ihan vähän.
ois mun patjalki tilaa...
niin, mä elämäs pilaan,
mut sä sanot ettei se oo mun syy,
ja että pilaantuessaan se kypsyy!
Monday, March 10, 2008
Saturday, March 08, 2008
Teemun matka jatkuu!
Tänään Teemu herää viimeisen kerran Malagan valtaukselta, jossa on kuluneiden kuukausien aikana kuulemma asunut jo toistakymmentä ihmistä. Hän jatkaa matkaansa uusien ystäviensä seurassa ainakin tuonne : http://www.dragon-festival.com/index.php .
Suunnitelmissa on kuulemma myös Istanbul ja Intia - mutta vasta syksyllä, ja niitä ennen hän on vielä poikkeava Suomessakin, onneksemme!
Tässä uusia valokuvia Malagasta.
Tuesday, March 04, 2008
Pro-life grownups ; an antithesis for all the "suicide girls" (and boys) out there.
There's a huge difference in how aging is viewed on - and appreciated - in different cultures. To be more precise ; between those who have been subjected to the marketing of eternal youth and those who have "grown naturally".
In our culture (Finland probably being one of the most extremes of this polarisation) the signs of aging are shunned upon. People are trying to hide their wrinkles because they think others will look down on them if they let them show. They cut their hair to the uniform granny-look - or put on fake hair - in fear of showing the grayness and balding. They put more and more creams and layers of makeup to hide their age. It is this fearful and ashamed-of-oneself attitude only that makes them look just as pitiful as they think they are.
Should they keep their heads high, stand proud and let their age show - without any attempt to hide it - they'd certainly find the reaction of people completely different; full of awe! That's the way old people are viewed in most places in Africa (at least; I have never been to anywhere in Asia but i guess it's somewhat the same). And glory hallelujah, that's the way it should be! Age and experience have always been - and will always be - respected among the younger generations, if only they're respected by the old ones themselves too. Let children enjoy their childish beauty but do not give them the example of trying to maintain that rosyness all your life. That is totally twisted and sucks, big time.
And although the topic of this text seems to critisize just one trend of appearance, I have nothing against that precise one. In fact i personally do fancy that look a bit myself too - being an old school goth and all that... It just sounded fit for the topic, for after all I think way too many people in this fucked-up-by-advertising-world are seriously thinking of killing themselves just because of their looks; because they think they're not fit for their own girly/boyish choice of aesthetics anymore. I wish they'd wake up and realize that there is more to the concept of beauty than just that.
And I guess I'm just frustrated by hopelessly hoping that more people would dare to show that they actually put even nearly as much time and effort on the content of their minds - as they do on their outward appearance. If you're certain of your beauty (and mainly your honesty to yourself), you will shine. You don't need all that junk they're selling you to be noticed. Although I'm not a pretty creature myself, and though I've been close to the brink of turning completely bitter toward all the lucky ones in that sense, I've been blessed to meet some people who have proved the dichotomy between beauty and intellect wrong. There are people who actually manage to be both smart and pretty. Just let that latter one show too, all you babes! - If only to keep us ugly buggers happy?
I'm also declaring a hope for more people who'd really dare to question the "fascist beauty standards" ; not only by repeating such a cool phrase - not only by trying to deny them - but instead understanding their reality, their actual effect on all of us, and by bringing it to light helping us to dissolve them.
That being said, let it be known that I'm just kidding - like all adults should - don't take any of it too personal.
<3
In our culture (Finland probably being one of the most extremes of this polarisation) the signs of aging are shunned upon. People are trying to hide their wrinkles because they think others will look down on them if they let them show. They cut their hair to the uniform granny-look - or put on fake hair - in fear of showing the grayness and balding. They put more and more creams and layers of makeup to hide their age. It is this fearful and ashamed-of-oneself attitude only that makes them look just as pitiful as they think they are.
Should they keep their heads high, stand proud and let their age show - without any attempt to hide it - they'd certainly find the reaction of people completely different; full of awe! That's the way old people are viewed in most places in Africa (at least; I have never been to anywhere in Asia but i guess it's somewhat the same). And glory hallelujah, that's the way it should be! Age and experience have always been - and will always be - respected among the younger generations, if only they're respected by the old ones themselves too. Let children enjoy their childish beauty but do not give them the example of trying to maintain that rosyness all your life. That is totally twisted and sucks, big time.
And although the topic of this text seems to critisize just one trend of appearance, I have nothing against that precise one. In fact i personally do fancy that look a bit myself too - being an old school goth and all that... It just sounded fit for the topic, for after all I think way too many people in this fucked-up-by-advertising-world are seriously thinking of killing themselves just because of their looks; because they think they're not fit for their own girly/boyish choice of aesthetics anymore. I wish they'd wake up and realize that there is more to the concept of beauty than just that.
And I guess I'm just frustrated by hopelessly hoping that more people would dare to show that they actually put even nearly as much time and effort on the content of their minds - as they do on their outward appearance. If you're certain of your beauty (and mainly your honesty to yourself), you will shine. You don't need all that junk they're selling you to be noticed. Although I'm not a pretty creature myself, and though I've been close to the brink of turning completely bitter toward all the lucky ones in that sense, I've been blessed to meet some people who have proved the dichotomy between beauty and intellect wrong. There are people who actually manage to be both smart and pretty. Just let that latter one show too, all you babes! - If only to keep us ugly buggers happy?
I'm also declaring a hope for more people who'd really dare to question the "fascist beauty standards" ; not only by repeating such a cool phrase - not only by trying to deny them - but instead understanding their reality, their actual effect on all of us, and by bringing it to light helping us to dissolve them.
That being said, let it be known that I'm just kidding - like all adults should - don't take any of it too personal.
<3
Moraalisesta velvollisuudestamme pyrkiä alati parempaan, valoon, kohti yhteisymmärrystä ja keskustelun vapautta.
Tietoisuus surisee kuulemma jossakin aivojen pinnalla, uloimmissa kerroksissa. Sen tarkkaa sijaintia on yhtä mahdoton määritellä kuin sanojen asettumista välillemme; eiväthän ne asetu. Ehkä tietoisuus onkin luonteeltaan dialogista, kuten David Bohm ehdottaa. Aivoissa tapahtuu liikahdus, sana tai kuva nousee pintaan, ja toinen pala mieltä reagoi, vastaten siihen, ja herättäen taas muita. Synapsien välinen vuoropuhe on se minkä havaitsemme - tietoinen kokemuksemme.
Planeettamme pintakerros on lähettämästämme radioaaltosekamelskasta sakea, kosminen soppa. Yhtä lailla mihinkään tiettyyn paikkaan määrittelemätön (ja samalla kaikkiin yhdessä verkossa oleviin osasiinsa sitoutunut) tietoliikenne muodostaa jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua käyvän kokonaisuuden.
Kun yksilö kohtaa elämässään haasteen joka vaatii mukautumista, tai tulee prosessoineeksi jotakin ajatusta kyllin pitkälle, tulee aika jolloin sen on karsittava vääriksi, huonoiksi tai vanhentuneiksi kokemiaan ajatuspensaansa oksia. Aivojen resurssit eivät vain riittäisi niiden kaikkien kannattelemiseen, ja sitäpaitsi usein ne olisivat keskenään ristiriitaisiakin, liika tuuheus estäisi terveiden oksien pääsyn valoon.
Käänteet kollektiivisessa ajattelussa puhkeavat esiin usein vallankumouksina. Vanhat mielipiteet, olivatpa uskonnollisia tai poliittisia, väistyvät aikansa elettyään. Olisi minusta kovin suotavaa ettei siihen tarvittaisi aina verenvuodatusta; että sopeutuvaisena lajina oppisimme myös sillä tavalla joustaviksi, ettemme samastuisi koko olemuksellamme mielipiteisiimme - ettemme kokisi tarvetta kaatua ajatustemme mukana. Jos joku kritisoi jotakin teoriaa, kantaa tai näkemystä jota itse pidämmekin merkittävänä ja jopa puolustettavana, meidän ei tulisi silti henkilökohtaisesti loukkaantua. Ja vaikka omaa rakasta persoonaammekin kritisoitaisiin, siihenkin tulisi osata suhtautua tuohtumatta, todella muiden ja omaa mielipidettään arvioiden, uskaltautuen esille, paljastaen itsensä.
Tähän kun vielä siteeraan yhtä aikamme neroa, itseäni, voinkin jättää aiheen tyylilleni sopivan itseriittoisen vittumaisen kutkuttavasti kesken ja toivoa että joku muu jatkaisi tästä, minua ojentaen. "Jos sinusta tuntuu että näet asiat ympärilläsi paremmin kuin muut, kirkkaammin, sellaisina kuin ne ovat, se johtuu ehkä siitä että olet valokeilassa. Spotin paisteessa voi tulla hiki, mutta harvemmin tylsää."
Planeettamme pintakerros on lähettämästämme radioaaltosekamelskasta sakea, kosminen soppa. Yhtä lailla mihinkään tiettyyn paikkaan määrittelemätön (ja samalla kaikkiin yhdessä verkossa oleviin osasiinsa sitoutunut) tietoliikenne muodostaa jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua käyvän kokonaisuuden.
Kun yksilö kohtaa elämässään haasteen joka vaatii mukautumista, tai tulee prosessoineeksi jotakin ajatusta kyllin pitkälle, tulee aika jolloin sen on karsittava vääriksi, huonoiksi tai vanhentuneiksi kokemiaan ajatuspensaansa oksia. Aivojen resurssit eivät vain riittäisi niiden kaikkien kannattelemiseen, ja sitäpaitsi usein ne olisivat keskenään ristiriitaisiakin, liika tuuheus estäisi terveiden oksien pääsyn valoon.
Käänteet kollektiivisessa ajattelussa puhkeavat esiin usein vallankumouksina. Vanhat mielipiteet, olivatpa uskonnollisia tai poliittisia, väistyvät aikansa elettyään. Olisi minusta kovin suotavaa ettei siihen tarvittaisi aina verenvuodatusta; että sopeutuvaisena lajina oppisimme myös sillä tavalla joustaviksi, ettemme samastuisi koko olemuksellamme mielipiteisiimme - ettemme kokisi tarvetta kaatua ajatustemme mukana. Jos joku kritisoi jotakin teoriaa, kantaa tai näkemystä jota itse pidämmekin merkittävänä ja jopa puolustettavana, meidän ei tulisi silti henkilökohtaisesti loukkaantua. Ja vaikka omaa rakasta persoonaammekin kritisoitaisiin, siihenkin tulisi osata suhtautua tuohtumatta, todella muiden ja omaa mielipidettään arvioiden, uskaltautuen esille, paljastaen itsensä.
Tähän kun vielä siteeraan yhtä aikamme neroa, itseäni, voinkin jättää aiheen tyylilleni sopivan itseriittoisen vittumaisen kutkuttavasti kesken ja toivoa että joku muu jatkaisi tästä, minua ojentaen. "Jos sinusta tuntuu että näet asiat ympärilläsi paremmin kuin muut, kirkkaammin, sellaisina kuin ne ovat, se johtuu ehkä siitä että olet valokeilassa. Spotin paisteessa voi tulla hiki, mutta harvemmin tylsää."
Subscribe to:
Posts (Atom)