meidän piha

pinttymä

tervan tahrimia spiraalifilttereitä,
horisontaali profiili,
sormenjälki,
värejä

<3 <3 Jaripekka Saario ja lain kovat kourat <3 <3

Alkukesästä olin viettämässä iltaa Autonomisessa Kulttuurikeskuksessa, Turun Jokikadulla. Koska Tilalaitoksen edustajat olivat tuolloin tehneet virka-apupyynnön poliisille, talolla oltiin jatkuvassa valmiustilassa; poliisivoimien odotettiin saapuvan hetkenä minä hyvänsä häätämään ihmisiä rakennuksesta. Siksi reagoimme tuona iltana poliisien kolkutukseen ulko-ovella kuten olimme etukäteen suunnitelleetkin, eli vetäytymällä talon ylimpään kerrokseen ja lukittautumalla sinne, aikeenamme tehdä passiivista vastarintaa. Emme arvanneet poliisien tulleen tällä kertaa vain etsimään rakennuksen lähistöllä tapahtuneeseen rikokseen syyllistyneitä henkilöitä. Ei ole kovinkaan yllättävää, että tehtävään joutuneita konstaapeleita tilanne sapetti, sillä he saivat purkaa jokusen esteen, ennen kuin tavoittivat meidät yläkerrasta. Poliisin virassa toimivilta henkilöiltä olisi kuitenkin toivottavaa edellyttää kykyä hallita kiukkunsa virantoimituksen aikana edes sen verran, että työ tulisi hoidettua lainmukaisella tavalla. Näin ei todellakaan tapahtunut tuona yönä.

Siitä mitä todella tapahtui kirjoitin heti putkasta päästyäni valituksen oikeuskanslerille, sillä se on ainoa viralisesti hyväksytty tapa vaatia oikeutta poliisin käytettyä valtaansa väärin. Sain äskettäin vastauksen valitukseeni: hylätty. Kaikki paikalla olleet konstaapelit ovat yksimielisiä siitä, että muistan tapahtumien kulun väärin. He puolustavat syyttämääni virkaveljeään, Jaripekka Saariota, ja heidän todistuksensahan tietenkin riittää, sillä olihan heitä paikallakin enemmän, kuin minun puolestani puhuvia siivilitodistajia. Voin viedä asian eteenpäin ja jatkaa valittamista byrokratian keinoin, ja aion niin tehdäkin, joskaan en enää jaksa uskoa mahdollisuuteeni saada tapahtuneesta hyvitystä tai - mikä tärkeämpää - saada yllämainittua edesvastuuseen.

Muistan joskus lukeneeni, että muinoin Britteinsaaria asuttaneilla kelteillä oli kiehtova tapa vaatia väärintekijää astumaan esiin ja vastaamaan häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin. Vääryydestä kärsivä osapuoli istui väärintekijän pihalla, koko kyläyhteisön nähden, nälkälakossa, kunnes syytetty tuli ulos ja vastasi ihmisten nähden häneen kohdistuviin väitteisiin. Ehkä vielä tulen hilaamaan perseeni Jaripekka Saarion takapihalle, ja toimimaan kunnon keltin tavoin, mutta näin alkuun internet saa toimia tapauksessani yhteisenä pihamaanamme. Istun kuvainnollisesti tässä, kunnes Saario vastaa syytökseeni. En hyväksy asian jähmettymistä paperille ja tapauksen hautautumista ties kuinka monen muun vastaavan valituksen kekoon.

Se, mitä minun kokemukseni mukaan tuona iltana Jokikadulla tapahtui on kuvattu alla. Vannon kunniani kautta, että tämä on totta. Myös kaksi kanssani paikalla ollutta ystävääni voinevat tarvittaessa todistaa kertomuksen todeksi. Toivon, että lukija ymmärtää myös sen, ettei minun olisi mitään järkeä tällaista sepittää omasta päästäni; en valita huvikseni tai hyödykseni, vaan saadakseni poliisien yhdessä vaikeneman totuuden julki.

Poliisien työnnettyä auki oven, jonka takana olimme, meille ilmoitettiin että meidät otettaisiin kiinni ja vietäisiin putkaan. Syytä ei tässäkään vaiheessa vielä tehty selväksi, joten olin yhä luulossa, että kyseessä oli odottamamme häätötoimenpide. Vastasin Jaripekka Saarion esittämään käskyyn kävellä portaat alas ilmoittamalla hänelle, että en poistuisi rakennuksesta omin jaloin. Tähän Jaripekka vastasi lyömällä minua ensin navakasti alakämmenellä (ei nyrkillä, ei avokämmenellä, vaan nyrkin "sisäpuolella") kasvoihin ja sitten heittämällä minut hiuksistani kiinnipitäen lattialle, keskelle kaikenlaista terävää romua. Jaripekka astui eteeni, kohotti kätensä uuteen iskuun ja kysyi sitten: "Haluatko lisää vai käveletkö?"

Jälkeenpäin olen todennut, että minun olisi tietenkin pitänyt pysyä maassa aloillani ja antaa hänen mukiloida minua, kunnes minulla olisi ollut jotain lääkärille näytettävää. Häkeltyneenä kuitenkin nousin ja lähdin kävelemään Jaripekan ja toisen poliisimiehen saattamana alas portaita. Kysyin sekä Jaripekalta itseltään, että toiseltakin poliisilta Jaripekan nimeä useaan kertaan matkalla maijaan. He kieltäytyivät sitä kertomasta, sanoen että kysymyksiini vastattaisiin myöhemmin. Arvasin, etten tulisi koskaan hänen nimeään kuulemaan, ja kun vielä poliisilaitoksella jouduin olemaan tekemisissä tuon luotaantyöntävän sadistin kanssa, jatkoin nimen tivaamista, nyt monen muun laitoksella työssä olleen poliisin kuullen. Edelleen hän kieltäytyi kertomasta, mutta kertoi sen sijaan operaatiosta vastanneen ylemmän poliisivirkailijan nimen.

Vasta oikeuskanslerin vastauksesta mielessäni hirviöksi turvonnut Jaripekka sai nimen. Kaikkien läsnäolleiden poliisien mukaan nimi sanottiin minulle heti sitä kysyttyäni. Minua ei heidän kertomansa mukaan myöskään vähääkään pahoinpidelty eikä uhkailtu. Lisäksi meille tehtiin kuulemma aivan selväksi kiinnioton yhteydessä, mistä meitä syytettiin.

Bollocks!

Tervetuloa runonjalostamoon, jossa liha tulee sanaksi.

Jätä nimesi eteiseen ja käytöstavat kynnykselle.

Etsivä löytää. Kop kop?

Mitä on alakulttuuri? Mihin Alakulttuuripääkaupunki-hanke pyrkii?

Viime päivinä, osallistuttuani Alakulttuuripääkaupunki-hankkeen toimintaan, on melko luonnollisesti esiin noussut kysymys siitä, mitä alakulttuuri oikeastaan on. Tässä aiheesta kirjoitelma. Kommentoikaapa!

-

Wikipedian mukaan alakulttuuri on: "...joukko ihmisiä, joilla on tunnusomaisia piirteitä, tapoja ja aatteita jotka erottavat heidät muista laajemman yhteisön tai makrokulttuurin jäsenistä. Makrokulttuuri voi olla esimerkiksi valtio tai kaupunki. Heitä yhdistää usein jokin yksittäinen tietty asia, kuten musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde. Alakulttuuri on kulttuurin sisällä oleva kulttuuri."

Mutta kuka sitten edustaa ainoastaan makrokulttuuria? Tai pikemminkin: kuka muka ei edusta jotakin alakulttuuria? Kokeeko joku todella ilmentävänsä kaikinpuolin yhdenmukaista ajattelun ja olemisen tapaa; kulttuuria jonka piirteet, tavat ja aatteet eivät erota häntä muista valtionsa tai kaupunkinsa jäsenistä? Tietysti on olemassa heitäkin, jotka tekevät kaiken elämässään sen mukaan, miten he olettavat "aina ennenkin tehdyn", ja valitsevat muutkin piirteensä vain sitä silmälläpitäen, etteivät he erottuisi keskimääräisestä kansasta. Sellainen ihminen lienee oletuksellisesti samaa mieltä kaikesta muiden kanssa, ja jotta tuo harha pysyisi ehjänä on hänen varottava tarkistamasta, mitä mieltä hän itse tai muut ovatkaan, eli kaihdettava kaikkea vähänkään merkitykellistä kommunikaatiota. Mutta tällaisia ihmisiä luulisi olevan harvassa. Silti mielikuva ns. "harmaan massan" ylivoimaisen tukahduttavasta olemassaolosta on voimakas.

Vähimmillään alakulttuuripääkaupunkihanke pyrkii havahduttamaan ihmisiä tästä harmauden harhasta, kannustamaan ympäröivän kulttuurin kirjavuuden tiedostamiseen, sekä sen esilletuomiseen, että me kaikki olemme jonkin värisiä.

Mutta sen lisäksi, että hanke pyrkii edistämään kaikkien keskenään toimeentulevien alakulttuurien kirjavaa kukoistusta ja niiden vuoropuhelua, monet meistä kokevat kuuluvansa vielä johonkin meitä yhteen liittävään alakulttuuriin. Mikä se sitten on? Mitä on se "musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde", joka meitä yhdistää?

Tohdin ehdottaa että ainakin yksi vastaus on: Kiinnostus vapaata kulttuuria kohtaan.

Vapaata kulttuuria?!?

Vapaata mistä?

- Vapaata kaikesta hierarkiasta, eli yhtä lailla kaikista taloudelliseen, poliittiseen, sosiaaliseen, yhteiskunnalliseen, uskonnolliseen, rodulliseen, sukupuoliseen tai minkäänlaisen tittelin suomaan asemaan perustuvan vallan sanelemista ehdoista. Meitä yhdistää kiinnostus nokkimisjärjestyksistä ja kyykyttämisen pyramideista vapaaseen kulttuuriin!

Vapaata mihin?

- Vapaata leviämään ja kehittymään pidäkkeettömästi, ilman omistajuuden kahleita. Kulttuurievoluutio tarvitsee rajoittamattoman leikkikentän voidakseen versoa juuri sellaisia ilmiöitä, ja mutatoitua juuri sellaisiin muotoihin (meemeihin), joita kulloinkin tarvitsemme. Kaikki ajatuksemme ovat lainatavaraa. Julistamalla jonkun lävitseen kulkeneen (teokseksi muotoutuneen) idean omakseen ihmiset aiheuttavat tukkeita kollektiiviseen ajatusvirtaan. Emme toki yritä kitkeä pois kaikkea rahan kiilto silmissä tehtyä, omistusoikeuksia varjelevaa kulttuuria, mutta koetamme kehittää sen rinnalla riehakkaammin kirmaavaa kesyttämätöntä luomistyön tapaa, jossa kaikki aiemmin tehty on vapaasti varastettavissa ja lainattavissa, jossa jokaista ajatusta saa jatkaa kuka tahansa, ja jossa jokaiseen keskusteluun saa vapaasti osallistua. Kannatamme ajatusta siitä, että tekijöidensä valmiiksikin julistamat työt sisältävät keskeneräisiä elementtejä, joiden jatkaminen on aivan sallittua. Meitä yhdistää kiinnostus yhdessä luotuun, aloilleen naulitsemattomaan kulttuuriin!

Siispä... Ovatko omat rakennuspalikkasi lopussa? Tule ja ota keostamme. Onko sinulla enemmän, kuin jaksat yksin kantaa? Autamme, jos sallit.


Seuraava alakulttuuritekijöiden fyysinen manifestaatio johon ko. hankkeemme osallistuu on Vapaan Kulttuurin Festivaali (autonomisten tilojen puolesta), Turussa 11-13.4
Tervetuloa, vapaa pääsy, ja luvassa paljon upeaa ohjelmaa!


Lisää Alakulttuuripääkaupunkihankkeesta: http://turku2011.info

Vapaan Kulttuurin Festivaalista: http://www.facebook.com/event.php?eid=23648674984&ref=mf

Sinäkin olet anarkisti, myönnä pois!

Likipitäen aina kun joku nostaa puheenaiheeksi anarkian - tai sitä peräänkuuluttavan anarkismin - useimmat ihmiset reagoivat hyvinkin väkevin tuntein, ollen täysillä sen puolesta tai sitä vastaan. Siitä huolimatta melko harvalla tuntuu olevan selkeää käsitystä siitä, mitä anarkia tarkkaanottaen oikeastaan edes on. Koen aiheelliseksi omalta osaltani hieman valistaa teitä, rakkaat lukijat, aiheesta.

Yhtenään saa kuulla anarkiaa vastaan esitettävän toteamuksia kuten: "Pitäähän jotkut rajat olla!" Eikä sikäli ihme, että tietosanakirjoihinkin on vielä viime vuosikymmenten saatossa painettu ääliömäisyyksiä anarkian määritelmän kohdalle, kuten "kaaos, epäjärjestys ja sekasorto." Anarkia ei kuitenkaan merkitse "rajojen" puutetta, mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, sen enempää kuin kaaosta, epäjärjestystä tai sekasortoakaan. Henkilö joka luulee näin olevan, sekoittaa anarkian anomiaan. Termi "anomia" tulee kreikan kielen kieltävästä etuliitteestä "a" ja sanasta "nomos", eli laki. Sanan voi kääntää myös normittomuudeksi. Näin meille opettaa wikipedia, ja siitä suurkiitos. Anomisessa tilassa ei voida päästä mistään yhteisymmärrykseen, sillä edes siitä mitä sanat kullekin milläkin hetkellä tarkoittavat ei voida olla varmoja. Anomismia ei wikipediakaan kuitenkaan tunne, ja olisinkin hämmästynyt jos tuntisi, sillä anomian tietentahtoinen edistäminen olisi kuin olisikin järjetöntä. (Huom: sana "järjestys" on sanan "järki" johdannainen...)

Kaikkihan meistä tietävät että ympyrän sisään piirretty a-kirjain on anarkistien (ja kaikkien uhmaikäistenkin) suosima symboli. Vaan harva hoksaa että se ympyräkin on alunperin tarkoitettu kirjaimeksi. Se on O, niinkuin order. "Anarchy = order" on tuon symbolin sisältämä väite.

Anarkia ei siis kiellä sääntöjä, vaan "arkian" - eli johtajuuden ja hallitsijat, hierarkian, patriarkaatin, ja kaikenlaisen ihmisten toisiaan kohtaan toteuttaman mielivaltaisen alistamisen ja kyykyttämisen. Anarkiassa jokainen yksilö on yhtä lailla oikeutettu osallistumaan sääntöjen luomiseen ja niiden valvontaan. Eikä pelkästään oikeutettu, vaan velvoitettukin - joskin on kyseenalaista puhua "velvollisuudesta osallistua politiikkaan" silloin kun kaikki yksilön toiminta tai toimimatta jättäminen nähdään poliittisena, kuten anarkiassa.

Tahtoisin edistää ihmisten ymmärryksen laajenemista siihen suuntaan, että hoksaisimme kaikki elävämme monissa kerroksittaisissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kaiken aikaa. Unohdettaan nyt (edes) hetkeksi se edustuksellisen demokratian kalvama kansallisvaltiomme, ja yritetään nähdä ympärillämme muitakin systeemejä, joiden osasia olemme.

Jos hyväksyn esim. sellaisen ajatuksen, että ystävyyssuhteet ovat ikäänkuin sosiaalista pääomaa - halusinpa sitä tai en - ja huomaan meneväni perjantai-iltana kaltaisteni suosimaan baariin siinä toivossa, että löydän sieltä enemmän uusia mahdollisia ystäviä kuin löytäisin yksin kotoani tai kadulta, enkö silloin toteutakin kapitalismia - pääoman keskittymistä yhteen kapitaaliin, "rahan tulemista rahan luo"?

Ja jos sinä puolestasi huomaat vaikkapa ärsyyntyväsi siitä, että yrittäessäsi rentoutua suosikkiravintolassasi viinilasin ja hyvän seuran ääressä joku pöytäseurueesta yrittää hallita käymäänne keskustelua, vaikka mieluummin seuraisit sen vapaana polveilevaa kulkua, ja sitten toimit jotenkin hänet vaientaaksesi - silloinhan sinä olet anarkisti, pyrkiessäsi luomaan johtajattoman tilan, ainakin hetken verran. Tarkoittaako se siis, että sinun pitäisi heti tarttua polttopulloon - sillä eivätkös anarkistit toimi juuri niin?

klassinen kitara ansaitsi klassisen kuvan

soitan kitaralla
rallati ralla
ei mul oo asiaa
ei mitään sanottavaa.
mut jos oisit täällä
niin tuntuis hyvältä
jos naukuisit tähän
edes ihan, ihan vähän.
ois mun patjalki tilaa...
niin, mä elämäs pilaan,
mut sä sanot ettei se oo mun syy,
ja että pilaantuessaan se kypsyy!

cut and paste

Teemun matka jatkuu!

Tänään Teemu herää viimeisen kerran Malagan valtaukselta, jossa on kuluneiden kuukausien aikana kuulemma asunut jo toistakymmentä ihmistä. Hän jatkaa matkaansa uusien ystäviensä seurassa ainakin tuonne : http://www.dragon-festival.com/index.php .
Suunnitelmissa on kuulemma myös Istanbul ja Intia - mutta vasta syksyllä, ja niitä ennen hän on vielä poikkeava Suomessakin, onneksemme!
Tässä uusia valokuvia Malagasta.

Pro-life grownups ; an antithesis for all the "suicide girls" (and boys) out there.

There's a huge difference in how aging is viewed on - and appreciated - in different cultures. To be more precise ; between those who have been subjected to the marketing of eternal youth and those who have "grown naturally".

In our culture (Finland probably being one of the most extremes of this polarisation) the signs of aging are shunned upon. People are trying to hide their wrinkles because they think others will look down on them if they let them show. They cut their hair to the uniform granny-look - or put on fake hair - in fear of showing the grayness and balding. They put more and more creams and layers of makeup to hide their age. It is this fearful and ashamed-of-oneself attitude only that makes them look just as pitiful as they think they are.

Should they keep their heads high, stand proud and let their age show - without any attempt to hide it - they'd certainly find the reaction of people completely different; full of awe! That's the way old people are viewed in most places in Africa (at least; I have never been to anywhere in Asia but i guess it's somewhat the same). And glory hallelujah, that's the way it should be! Age and experience have always been - and will always be - respected among the younger generations, if only they're respected by the old ones themselves too. Let children enjoy their childish beauty but do not give them the example of trying to maintain that rosyness all your life. That is totally twisted and sucks, big time.

And although the topic of this text seems to critisize just one trend of appearance, I have nothing against that precise one. In fact i personally do fancy that look a bit myself too - being an old school goth and all that... It just sounded fit for the topic, for after all I think way too many people in this fucked-up-by-advertising-world are seriously thinking of killing themselves just because of their looks; because they think they're not fit for their own girly/boyish choice of aesthetics anymore. I wish they'd wake up and realize that there is more to the concept of beauty than just that.

And I guess I'm just frustrated by hopelessly hoping that more people would dare to show that they actually put even nearly as much time and effort on the content of their minds - as they do on their outward appearance. If you're certain of your beauty (and mainly your honesty to yourself), you will shine. You don't need all that junk they're selling you to be noticed. Although I'm not a pretty creature myself, and though I've been close to the brink of turning completely bitter toward all the lucky ones in that sense, I've been blessed to meet some people who have proved the dichotomy between beauty and intellect wrong. There are people who actually manage to be both smart and pretty. Just let that latter one show too, all you babes! - If only to keep us ugly buggers happy?

I'm also declaring a hope for more people who'd really dare to question the "fascist beauty standards" ; not only by repeating such a cool phrase - not only by trying to deny them - but instead understanding their reality, their actual effect on all of us, and by bringing it to light helping us to dissolve them.

That being said, let it be known that I'm just kidding - like all adults should - don't take any of it too personal.

<3

Moraalisesta velvollisuudestamme pyrkiä alati parempaan, valoon, kohti yhteisymmärrystä ja keskustelun vapautta.

Tietoisuus surisee kuulemma jossakin aivojen pinnalla, uloimmissa kerroksissa. Sen tarkkaa sijaintia on yhtä mahdoton määritellä kuin sanojen asettumista välillemme; eiväthän ne asetu. Ehkä tietoisuus onkin luonteeltaan dialogista, kuten David Bohm ehdottaa. Aivoissa tapahtuu liikahdus, sana tai kuva nousee pintaan, ja toinen pala mieltä reagoi, vastaten siihen, ja herättäen taas muita. Synapsien välinen vuoropuhe on se minkä havaitsemme - tietoinen kokemuksemme.

Planeettamme pintakerros on lähettämästämme radioaaltosekamelskasta sakea, kosminen soppa. Yhtä lailla mihinkään tiettyyn paikkaan määrittelemätön (ja samalla kaikkiin yhdessä verkossa oleviin osasiinsa sitoutunut) tietoliikenne muodostaa jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua käyvän kokonaisuuden.

Kun yksilö kohtaa elämässään haasteen joka vaatii mukautumista, tai tulee prosessoineeksi jotakin ajatusta kyllin pitkälle, tulee aika jolloin sen on karsittava vääriksi, huonoiksi tai vanhentuneiksi kokemiaan ajatuspensaansa oksia. Aivojen resurssit eivät vain riittäisi niiden kaikkien kannattelemiseen, ja sitäpaitsi usein ne olisivat keskenään ristiriitaisiakin, liika tuuheus estäisi terveiden oksien pääsyn valoon.

Käänteet kollektiivisessa ajattelussa puhkeavat esiin usein vallankumouksina. Vanhat mielipiteet, olivatpa uskonnollisia tai poliittisia, väistyvät aikansa elettyään. Olisi minusta kovin suotavaa ettei siihen tarvittaisi aina verenvuodatusta; että sopeutuvaisena lajina oppisimme myös sillä tavalla joustaviksi, ettemme samastuisi koko olemuksellamme mielipiteisiimme - ettemme kokisi tarvetta kaatua ajatustemme mukana. Jos joku kritisoi jotakin teoriaa, kantaa tai näkemystä jota itse pidämmekin merkittävänä ja jopa puolustettavana, meidän ei tulisi silti henkilökohtaisesti loukkaantua. Ja vaikka omaa rakasta persoonaammekin kritisoitaisiin, siihenkin tulisi osata suhtautua tuohtumatta, todella muiden ja omaa mielipidettään arvioiden, uskaltautuen esille, paljastaen itsensä.

Tähän kun vielä siteeraan yhtä aikamme neroa, itseäni, voinkin jättää aiheen tyylilleni sopivan itseriittoisen vittumaisen kutkuttavasti kesken ja toivoa että joku muu jatkaisi tästä, minua ojentaen. "Jos sinusta tuntuu että näet asiat ympärilläsi paremmin kuin muut, kirkkaammin, sellaisina kuin ne ovat, se johtuu ehkä siitä että olet valokeilassa. Spotin paisteessa voi tulla hiki, mutta harvemmin tylsää."

.. just a sketch...

detournement junkyard

One morning I woke up in a park somewhere in Barcelona and went jogging and stretching myself to get warm, and then I saw this man playing a flute. He wasn't trying to get any attention; actually he was just practising some scales. But the brass of his instrument shone in the exact same gold as the autumn leaves all aroud, gilded by the rising sun. I was just drifting back then, guided by whims of fate, on a sea of events that sometimes broke into storms full of danger. For a long time after that encounter however I felt I was as safe as I ever could be, sailing the berries he had played.


Since I hit the ground, stopped roaming and since I've worn a ring round my left ringfinger I've been doing a lot of cleaning. Literally it means I've tried to make my room comfortable by throwing out all useless junk - including my suitcase. Symbolically it means I try to stay clean of all that other junk, drugs - as represented by the mushroom.
All of this is necessary for me to resist the temptation to follow that flock of ever-moving-birds. I'll keep the curtains closed, and if a rat should enter to whisper of the pleasures outside, I'll claw him 'til he's quiet. This shall be the year of the unseen and unheard rat, meow!
I'll keep the candle burning for the sake of constancy and curl myself up to a ball in the warmth that I've found inside, on the lap of my beloved.

Erect-O-Shock therapy

Spreading the seed of honest beauty on the facade of the spectacle;
- a moisturizing treatment for the overly sensitive cultural skin and inflammated taboos -



There was recently a hussle in Finland about the police seizing some artworks of an artist, Ulla Karttunen, because they included "child porn" material. The artworks were very critical toward the subject, they included only pictures that anybody could dig up from the internet free of charge, and seemingly their sole purpose was on raising the topic to discussion - in a calm manner, not shouting.

The reaction of the society was a saddeningly predictable one; any attempt to try and openly communicate a forbidden subject will be silenced by the power of the taboo itself, leading to an endless circle and thus only making the silence grow louder.

The case of Karttunen reminds me of what happened to the reputation of good old mr. Peter Wilson (Hakim Bey), after his poetry was published in a magazine run by an "ethically suspicious" group, NAMBLA. It's still difficult to discuss any of his marvelous ideas - even with the brighter and more intellectual anarchists - without repeatedly having to answer to accusations like: "But isn't he a paedophile?!" Hakim Bey has always been a great down-bringer of taboos - for he realises the dangers that they hold. Therefore it is no wonder that his systematical and ruthless work has brought him this reputation. What dangers is he talking about then? And like always, we should also ask who profits from all this. Who's gaining from such taboos that make us deaf and dumb on the real problems?

Firstly such overly inflammated taboos are easily the main reason for the very symptoms they try to hide. I mean where does the power of most fetishes come from, if not from the very fact that they are the things we do not want to admit in daylight ; the filth we keep away from our made-up-faces, the power-plays we don't accept between us in the name of equality... If the sexuality of the underaged wasn't so shrouded in mystery, it would certainly not attract so many people either. And if the people who are drawn to it could find satisfaction for their curiousity in a safe way, maybe they wouldn't need to go and trade candy for a glimpse of it? So the taboo serves it's own cause, like the symptoms (cough) can serve the illness (flu) - to spread. And vice versa.

Secondly these taboos work as a means of powerful propaganda to maintain the powers-that-be - just like the idea of terrorism is used to give the police more and more rights. To quote Hakim Bey: "in the masturbation of a child it (= amour fou; the mad love) finds concealed the image of the crumbling of the State". Should we learn to see with open eyes and without hysteria the natural beauty of a human being ripening and coming to a sexually active age, we might have one less reason to give the power from our own hands to an outside force - such as the police, such as the state.

And to take it into a personal level... Does it make me a rapist if I admit that I find the idea of overpowering a helpless woman sexually fascinating? Or should we consider my actions (my not-doing-so) as well? Some might even thank me for my sincerity, and see the positive results; the self control i've got is only due to my conscious ability to process this feeling. I would never imagine raping anyone in reality. But the situation might be totally different if my mind had been so blocked by all hush-hush-ing in my youth - that I couldn't even think about the whole matter. Instead of fantasizing, safely playing with the theme and discussing it with like-minded people I might flip out some day, and commit crimes that I couldn't even remember having done when I regained consciousness.

lately i have been...

...too unpatient to write anything lengthy on my own, but more active than ever participating in different methods of collective creation. therefore add me to your messenger if you really care to know how i'm doing these days: akademgorod@hotmail.com

...trying to find a job - but without much success, let alone real motivation.

...happy to have rediscovered that living without any money is not that difficult in finland either. at least not if you happen to know extremely way too kind people - like i do. no, i haven't forgotten the debts i've got, and the payback day will come. just wait, please.

...joining together with other agents of Chaos to threaten the status quo.

...getting my system clean(er) of drugs.

...staying up late, sleeping all days.

...speaking straight, trying to stop lying, telling half-truths or crap. systematically. and possibly hurt some people doing so. i'm sorry?

...slowly realizing an old dream of forming a band, re-evoking the joys of music making.

...better. those who deserve to be thanked for that surely know who you are.

...playing a lot with eliot. it's funny how important friend a dog can become.

...seriously thinking about the positive and negative traits i've got, considering that i'll be a father some day. and trying to learn ways to let my aggressions out without scaring the people around.

...puzzled to have understood that many of my old friends are going to have children. gladly shocked to see the pages of history turn. i hope the next generation won't fuck up as bad as we've done so far.

...wondering how Teemu is doing down there. and feeling guilty for having found what i was looking for before he did?

...becoming able to separate the poems from the prose, the fiction from the applications to get a job and the real friends from the imaginary enemies.

...feeling sorry for not visiting my mother often enough, although she lives in the same city now, and must be terribly lonely at times. after all she's definately the best mom there is!

...drinking too much coffee.

...gaining back the kilos i managed to lose on the voyage.

...genuinely proud of the accomplishments of my friends, and less jealous than i used to be. still haven't learned to show them how much i appreciate their work, though.

...having some pretty damn magnificiently good sex, and falling in love with Suvi again.

...smiling and crying a lot more than before. laughing less.

malagan pika-kuulumiset

[19:21] * hashishi has joined #ratapiha
[19:22] paivaa :)
[19:23] malagassa vielakin, samassa squatissa asun
[19:26] vakiluku on tallahetkella abuut kymmenen, kolme jenkkia, norjalainen, ruottalainen, tsekki, puolalainen ja paikallinen
[19:27] hauskaa porukkaa, kiva kommuuni tullut tuosta paikasta
[19:28] ah, asuin maa viikon verran palatsissa tommosessa hienopersehuudissa :D kaverit oli asunu siina kolme kuukautta, ja viikko sen jalkeen kun ma tulin sinne, kytat tuli potkimaan meidat pois :D
[19:30] oo, no rune asuu viela siela, yks ruottalainen skeittarirasta, hullu polakki, nuori tsekkilainen jaba joka innostu taiteilusta aika paljon, lounge nayttaa nyt aika erilaiselta :)
[19:33] terveena oon pysyny, ja paivittaisessa kannabisdieetissakin :D
[19:35] on taalla kyl aika koleitakin paivia ollu :P
[19:37] hmm... jos totta puhutaan, paivat on alkanu vahan toistamaan itseaan, ja vahan on valit alkanu rakoilemaan talolla runen kanssa
[19:38] eh, rune koittaa kyykyttaa porukkaa, eika tee ite paljon mitaan... tanaan meinas syttya tulipalo ja se vahan karahti mulle siita, etta se ite panikoi ;P
[19:39] ei olla viela pistetty, ja nailla nakymin taloa aletaan purkamaan kahden kuukauden kuluttua
[19:40] ah, ja samaisena paivana taloon marssi pari marokkolaista varastamaan kaiken metalliromun, ei paljon haitannu kun ei tarvinnu ite hoitaa niita pois :D
[19:41] hetekoita, ammeita, astianpesukoneen... ja ne otti sen alakerran mysteeriovenkin!
[19:41] takana oli pieni varasto, talkkarin kamoja
[19:42] ei isoa kellaria niinko toivoin :P
[19:44] tulkeepa kaymaan!
[19:47] rakkautta<3
[19:47] nahdaan taas :)
[19:48] a dios!
[19:48] * hashishi has quit IRC ("http://webchat.xs4all.nl ")

keosto <3