Eraretki vuorelle ja paluu Benidormiin

Benidormilaiset (seka aiemmin mainittu kuskimme Ron, etta paikallinen turistiopas) olivat uskossa etta naapurikylan vuoren juurella saa vapaasti leiriytya kunhan ilmoittaa viranomaisille. Onneksemme emme ehtineet , vaan pysahdyimme kysymaan tieta ko. auktoriteettien luo paikallisesta infosta.

"There are only camping sites where you can put the tent, but not nearby."
"But we´d like to camp in the wild, for free..."
"It is prohibited."
"But they told us at Benidorm..."
"Sorry, cant help it."

Sitten infon tati katsoi meita pitkaan, arviovasti, ja jatkoi:

"If they don't see you of course..."
"Where should we go not to be found?"
"A hundred meters off the path should be fine."
"And if they do see us?"
"Trouble."
"Claro!"

Ja taas mentiin, rinkat selassa, ylamakeen.

.....

Ollaan melko nakuina. Shamaaniteemun korvakorujen varjo tekee kuvion iholle kun han lukee maastosta jalkia, mista on kuljettu. Etsimme turvallista leiripaikkaa, mista meita ei nahda. Pulahdan rosoisen horisontin rajaamaan syvaan siniseen, ja pysahdyn kuuntelemaan hyonteisten ja lintujen ja kylan koirien sinfoniaa. Valilla sen keskeyttaa lentokone, joka viiltaa jaa-arven muuten virheettomaan taivaaseen. Kun aani kaikuu on kuin vuori mylvisi sen peraan. Vaaksan mittainen ja sormen paksuinen tuhatjalkainen lyllertaa kivikossa. Katkon pienella rautasahalla piikkipensaita makuualustana kayttamani kaislamaton alta, ja lepaan.

Myohemmin teimme leirin solaan, kahden jyrkanteen valiin, jonkun isokokoisen elaimen luiden merkitsemaan paikkaan. Yrttien tuoksu on omaa lemuamme vakevampi. Kiipesin mandoliinin kanssa rinnetta ylos luolaan joka nakyy etaalle, ja renkutin Elwoodien "viimeisella rannalla" niin etta koko Finestra varmasti huokasi helpotuksesta kun viimein loputin, Teemun huutaessa minut teelle. Istuin siella ylhaalla kuin vuoristolaisrosvo kalsareissani ja parta ruokkoamattomana. Joku patikoitseva turisti etsi tieta vuoren huipulle vaarasta paikasta, ja meinasi loytaa leirimme. Huusin siis hanelle luolani juurelta ohjeita takaisin merkitylle polulle.

....

Pilvien huntu
tivaa vuoren sulhasta.
Veikkaan etanaa.

Jatanpa haalahjaksi
varpaankynsisilppua.
...

Mandoliini soi.
Laulan ikavastani
vuoren rinteella.

Laaksossa kaikki koirat
kiistelevat rytmista.

...

Palasimme Benidormiin ensimmaisen pahasti sateisen yon jalkeen, hytistyamme oksille sateensuojaksi virittamamme teltan alla ahtaasti monta tuntia. Benidormissa, juotuamme itsemme taas halvalla humalaan ja otettuamme selvaa mista saa tarpeen vaatiessa toita (flyereiden jakajina yoklubeihin, hiippailimme uuteen kotiimme. Valtaamamme hostelli ei ole vartioitu, mutta ongelmia tuottaa kerrostalo jonka takapihan kautta on kuljettava. Yovartija akkasi meidat, ja kotimatka kesti siksi odotettua pidempaan. Aloimme jo suunnittelemaan uutta sisaanmenoreittia "kotiin".

Mallinukke jai
yhden illan jutuksi,
vaikka tanssittiin.

Vaikka tanssittiin
vasten paraativirtaa,
ei tullut yoksi.

Sen muovi-iho hohti.
Vartija naki meidat.