Matka Espanjaan & Benidormin valtaukset

Amsterdam - Benidorm
It rained, for no surprise, in Amsterdam this morning. We took our rucksacks to a nearby (official!) hitchhiking spot with hopes of getting to France within a day - if lucky. Teemu had spoken aloud the name of Hermes, our patron only thrice before a car stopped by and the man said he'd take us all the way to somewhere in Spain. We thought the geese can wait for now, and now we're heading to where there are enough fruits to keep one from starving. The guy drove 27 hours almost nonstop with the energy he got from cocaine. In the morning, which i wasn't sure i'd see the lowlands had changed into a more wrinkled landscape, Spain! Immediately after the mountains the weather changed, and we knew we had come far enough!

The first night we got drunk from cheap sangria and slept in the far corner of the beach. I slept on a trail of ants.
............

Punaisempi maa
tultaessa etelaan
maisemoi mielen.

Punaisempi maa
vuoret ja hedelmapuut...
Julistan: "Siesta!"

Ypo pilvenriekale
kiiruhtaa taivaanrantaan.

.............


Benidorm 30.9, yolla.
Kirjoitan taskulampun valossa, talossa jonka valtasimme vuorten ja meren valissa, turistirysassa nimelta Benidorm, paratiisirannalla. Kolme kolmikerroksista kivitaloa ja sisapiha. Alakerran ovet on muurattu umpeen, mutta kaikkien parvekkeiden ei. Nimesimme paikan Ratapihan Etelaiseksi Etapesakkeeksi. Majoituimme aluksi pyorakellariin aikomuksenamme kavuta asuntoihin myohemmin, mutta innokas vartija on hieman aiheuttanut hankaluuksia. Meidan on nukuttava poydan alla niin ettei han aamuoisella kierroksellaan osu meihin taskulamppunsa valokiilalla. Han usutti meidan jo kerran pihalta. "Claro!" sanoimme, ja palasimme saman tien takaisin.
Pyorakellarista loytyi myos hylattyja polyisia surffilautoja. Teemu ajatteli alkaa laineiden kunkuksi, mutta sen pitaisi kylla ensin oppia uimaan.
Talo sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, mutta tanaan loysimme turistivirran ja meren rannalta vielakin paremman asumuksen, jonne aiomme muuttaa heti palattuamme viikon mittaiselta erakkoretkeltamme jylhaan Espanjan luontoon, jonne olemme juuri lahdossa. Wild camping on taalla sallittua kunhan ilmoittaa viranomaisille.
Loytamamme talo ei ole mika tahansa tono, vaan entinen hostelli! Hostela Fontanella toivottaa kaikki tervetulleiksi! Ilmoittakaa tulostanne etukateen ja siivoamme teille huoneen valmiiksi :)
Suihku ei valitettavasti toimi, mutta meressa peseytyminen saa ihon ja tukan tuntumaan kokeilemisen arvoiselta.
Olemme hioneet esiintymista hieman, mutta enimmakseen vain tuhlanneet saastojamme ja riekkuneet. Yoklubien edessa flyereita jakavilta tyypeilta kannattaa kysya jos kukkaa / hasista etsii. Diilaavat salaa pomoiltansa, vinkkaavat vessaan mennessaan, etta seuratkaa.
Joku deriven ekspertti ja situationistipioneeri aikoinaan kirjoitti (mielisairaalasta kasin, jossa loppuelamansa vietti) etta nelja kuukautta taydellista ajelehtemista ilman maaranpaata on ihmisjarjen sietokyvyn raja. Irrottuani vihdoin kaikesta ymmarran mita han tarkoittaa ja alan nahda tahan asti itsetarkoitukselliselta ja pakottavalta tavoitteelta tuntuvan ajelehtimisen tilan pikemminkin valineena etsittaessa uusia suuntia. Suuntia joista voi olla varma.
Kai sen etta ajattelee jo mista huoneesta voisi tehda vierashuoneen, tai sen etta jattaa hemaisevalle katutaiteilijattarelle kolikon mukana pienen kirjeen, voisi nahda jonkin uuden perustamisen - uuden pidempiaikaisen tavoitteen esiasteena. Ehka.